Fullmetal Alchemist (2017)

Edward kommentoi tämän elokuvan tilaa.

Jassoo. Uusi animefilmatisointi tietää aina hauskoja arvosteluhetkiä allekirjoittaneelle.

Normaalisti itsellä on ollut tapana kaivella näitä remakeja ja filmatisointeja aina vähän pintaa syvemmältä ja nipottaa vähän pienemmistäkin virheistä vähän liiankin kanssa, mutta tällä kertaa joudun nolosti myöntämään jo näin aluksi etten tunne alkuperäistä Fullmetal Alchemistia tarpeeksi hyvin, jotta osaisin seikkaperäisesti käydä kaikki tämän remaken virheet läpi. Näin ollen tällä kertaa saatte tyytyä vain rehelliseen ja kaunistelemattomaan keskivertokatsojan näkökulmaan ilman turhaa kikkailua.

Capisci? Hyvä, jatketaan.

Täysmetallialkemistin varsinainen tarina kertoo kahdesta veljeksestä, Alphonsesta ja Edwardista, joiden äiti kuolee ja jotka yrittävät herättää mamman eloon alkemialla. Homma menee kuitenkin pahemman kerran reisille jättäen Edwardin puoliksi raajattomaksi ja Alphonsen hengen vaille ruumista. Edwardin ja tyhjään haarniskaan sidotun Alphonsen hengen pyrkimyksenä on saada käsiinsä Viisasten kivi, jolla alkemiaa voisi harjoittaa uhraamatta mitään olemassa olevaa ja parantaa sen avulla vähän mualimoa.

Ensiksikin: Toivottavasti alkuperäisen Fullmetal Alchemistin juoni ja maailma ovat jo ennestään tuttuja tai olet lukenut referaatin vaikka Wikipediasta, sillä tässä ei todellakaan selitetä yhtään mitään. Visuaalisen kerronnan, leikkauksen, cosplay-tasoisen puvustuksen, zombimaisen puisevan näyttelyn ja mälsän tyhjistä tiloista koostuvan lavastuksen tasokin on lähes ensimmäisistä kuvista lähtien niin häiritsevää, ettei tätä meinaa joka välissä oikeaksi laajempaan kansainväliseen levitykseen päätyneeksi elokuvaksi uskoakaan.

Hyvänä puolena ensimmäisistä minuuteista voi kuitenkin sanoa, että niiden aikana nähdään helposti koko elokuvan näyttävimmät cgi-efektit. Siitä eteenpäin tekijät olivatkin käyttäneet koko liikenevän budjettinsa tai heittäytyivät vain laiskoiksi, mutta mitään tasoltaan edes etäisesti läheltä liippaavaa ei nähdä enää sekunninkaan vertaa koko loppuelokuvassa.

Sikäli kun olen ymmärtänyt, tämän remaken yksinkertaisena ideana on ollut koota Fullmetal Alchemist: Brotherhoodin ikonisimpia kohtauksia yksiin kansiin ja jättää ne lopun kliimaksit velmusti mahdollista jatko-osaa varten. Valistuneempi katsoja ja fani taatusti tietää, että kyseessä on 64-osainen eli millä tahansa mittapuulla melko pitkä sarja, jossa käänteitä ja hahmoja riittää useampaankin leffaan.

Remaken tekijät ovat ratkaisseet runsaan materiaalin tuoman ongelman yksinkertaisesti ottamalla yksittäisiä kohtauksia sieltä täältä ja koonneet niistä sillisalaattimaisen sekasotkun, jossa ei tunnu olevan minkäänlaista kunnollista johdonmukaisesti etenevää juonta. Suuri osa sarjan hahmoista puuttuu kokonaan, jäljelle jääneitä ei aina meinaa samoiksi tunnistaa ja useimpien leffaan asti päätyneidenkään nimiä ei edes mainita kertaakaan itse elokuvan aikana. Poistetuista hahmoista huolimatta tässä on kuitenkin valtava määrä suoraan animesta kopioituja kohtauksia, joissa pystyy selvästi näkemään niistä puuttuvien hahmojen jättämiä tyhjiä aukkoja tilassa, dialogissa ja "juonessa".

Rajusti karsitusta hahmogalleriasta huolimatta tässä kuitenkin esitellään varmaan 20 tai 30 uutta hahmoa, jotka joko unohdetaan tai tapetaan pois heti samaisen kohtauksen päätteeksi. Missään henkilöiden suhteissa tai motivaatioissa ei tunnu olevan mitään tolkkua eivätkä edes tarinan keskeisimmät peruselementit tunnu olevan niin itsestäänselviä kuin niiden kuuluisi olla. Hahmoja tulee ja menee täysin holtittomasti, uusia kikkoja keksitään ja unohdetaan miten sattuu ja yhdessäkin kohtauksessa nähdään selvästi feikkiä cgi-vesisadetta, mutta kohtauksen näyttelijöiden vaatteet ja hiukset pysyvät selvästi kuivina.

Varsinainen tarinankerronnallinen anti on tässä mitä täydellisintä suttua. Yhdessä kohtauksessa esimerkiksi nähdään takaa-ajo, jonka osapuolia ei elokuvassa ole esitelty senkään vertaa että tietäisi kumpi on hyvä ja kumpi paha, miksi jahdataan tai ketä jahdataan, missä jahdataan tai milloin jahdataan. Ensimmäisen tunnin jälkeen Edward ja Alphonse alkavat riidellä, mutta kahdella hahmolla on siihen mennessä ollut yhteensä 30 sekuntia yhteistä ruutuaikaa, jonka aikana kaksikko ei ole puhunut tai tehnyt mitään kiinnostaa, joten koko kohtaus menee täysin hukkaan. Pelkän alkuperäissarjan nimen "Brotherhood" olisi luullut kertovan tekijöille mistä tarinassa on oikeasti kyse, mutta homma on siitä huolimatta onnistuttu ryssimään pahemman kerran.

Ja nämä eivät edes ole mitään yksittäisiä pikkuvirheitä siellä täällä. Koko elokuva on tätä tasoa! Itse en ole edes sarjan fani, joten kaikki herkullisin kämmäily meni tästä itseltäni varmuudella ohi.

Fullmetal Alchemist vuosimallia 2017 on toistaiseksi yksi huonoimmista koskaan näkemistäni animeremakeista ja ehta ö-luokan schlock, jonka olemassaolon ainut syy on alkuperäisteoksen fanien häikäilemätön kuppaaminen. En olisi ikinä uskonut seuraavaa sanovani, mutta tämä elokuva sai itseni arvostamaan aivan uudella tavalla niitä viimevuotisia Ghost in the Shell - ja Death Note -remakeja. Kumpikaan ei oikeasti ole kovin hyvin tehty, mutta molemmat ovat koska tahansa ainakin viihdyttävämpiä ja vähemmän tuskallisia katsoa kuin tämä taidonnäyte.


Arvio: 0.5/5


HAGANE NO RENKINJUTSUSHI, 2017 Japani
Tuotanto: Yumihiko Yoshihara
Ohjaus: Fumihiko Sori
Käsikirjoitus: Fumihiko Sori, Hiromu Arakawa, Takeshi Miyamoto
Näyttelijät: Dean Fujioka, Kenjiro Ishimaru, Misako Renbutsu, Ryôsuke Yamada, Ryûta Satô, Tsubasa Honda, Yasuko Matsuyuki, Yô Ôizumi