lauantai 24. maaliskuuta 2018

Don Diego ja Pelagia (1927)


Tarkemmin nimeämättömässä venäläisessä maalaiskyläsessä asustaa turhamainen ratapihan vartija, joka käyttää kaiken aikansa vanhoja ritariromaaneja lukien ja sankariteoista unelmoiden. Kylän naisten vihoviimeisen ilkkumisen seurauksena ukko päättää osoittaa valtansa vangituttamalla luvatta junaradan ylittävän köyhän mummon, minkä johdosta koko kylä tuntuu joutuvan kerralla mielivaltaisen ja irvokkaan byrokratian rattaiden jauhettavaksi.
Yllätys, yllätys. Don Diego ja Pelagia taitaakin kuulua The Case of the Three Millionin kanssa Jakov Protazanovin komediatuotannon kirkkaimpaan kärkeen. Näin siis siitäkin huolimatta ettei tässä nähdä laisinkaan edellisen kaltaista teknistä tykitystä tai Igor Iljinskiä. Mutta mihinkä nuita tarvitsisikaan kun ajattoman piikikäs satiiri ja muu peruskerronta on mallillaan.
Ainut oikeasti itseäni tässä häirinnyt seikka tuskin tulee kenellekään näitä arvosteluja lukeneelle enää yllätyksenä: no ne musiikit. Tällä kertaa leffan taustalla soiva kama vaihtelee huolellisemmin valikoiden klassisen ja konemaisen koomisen midi-musiikin välillä. Siinä missä ensimmäinen toimii perinteiseen malliin hienosti, herättää jälkimmäinen kumisuudessaan lähinnä myötähäpeää. Tuntuu harmittavalta toistaa tätä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, mutta miksei näitä mykkäelokuvien taustamusiikkeja voi koskaan tehdä kunnolla?

Täytyy kuitenkin erikseen vielä todeta tämän ainakin olevan kaikista Jakov Protazanovin leffoista ehkä se kaikkein aliarvostetuin ja tuntemattomin. Jotain tämän tunnettuudesta ehkä kertoo, että koetin pelkästään tätä arvostelua varten katsastaa vähän netin käyttäjien kommentteja eri sivustoilta, mutta onnistuin niitäkin löytämään vain yhden ainoan verran.
Siis yhden. Koko internetistä. Miettikääpä sitä.
Omasta mielestäni kyseessä on helposti ohjaajansa parhaita ja sympaattisimpia töitä ja pienessä koruttomuudessaankin helposti parhaita mykkiä neuvostokomedioita noin niin kuin yleensä. Riehakkaan neuvostoliittolaisen byrokratiakritiikin saralla My Grandmother vetää kuitenkin silti edelleen omissa kirjoissani pidemmän korren.


Arvio: 4/5


DON DIEGO I PELAGEYA, 1927 Neuvostoliitto
Ohjaus: Jakov Protazanov
Käsikirjoitus: Vasili Lokot
Näyttelijät: 
Aleksandr Gromov, Anatoliy Bykov, Daniil Vvedenskiy, Ivan Yudin, Mariya Blyumental-Tamarina, Mikhail Zharov, Vladimir Mikhaylov, Vladimir Popov

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.