Final Yamato (1983)

Pientä recappia Yamato-saagan aiempien osien tapahtumista:

Ensimmäisessä osassa avaruustaistelulaiva Yamaton miehistö matkasi Iscandarin planeetalle etsimään kojetta, jolla meteoriitin tuhoama Maa saataisiin jälleen korjattua ihmiskunnalle elinkelpoiseksi. Matkan varrella otettiin yhteen maalaisten arkkivihollisen, Gamilas-imperiumin kanssa, lopussa Yamaton alkuperäinen kapteeni Okita kuoli säteilymyrkytykseen ja Yamaton perämies Kodaista tuli avaruusaluksen uusi kapteeni.

Kolmannessa, Farewell to Space Battleship Yamaton tapahtumat hylkäävässä osassa Mustan nebulan imperiumi hyökkää Gamilas-planeetalle ja onnistuu suistamaan ensimmäisestä osasta tutun Iscandarin radaltaan. Lopussa sankareidemme ystävä Starsha tuhoaa itsensä sekä Iscandarin vieden samalla Mustan nebulan pääjoukot mukanaan.

Neljännessä episodissa paljastuikin, ettei Musta nebula ollutkaan tuhoutunut vaan sen seuraavaksi kohteeksi on vain valikoitunut Maa. Telluksen jäädessä superaseella varustautuneen imperiumin vangiksi Yamato matkaa kohti Nebulan keinotekoista kotiplaneettaa Maan puolustusvoimien johtaessa ihmiskunnan sissitaistelua valloittajaa vastan. Ihmiskunta pelastui jälleen kerran pahan imperiumin kynsistä.

Ai että miksi tähän väliin kertausta? No siksi, koska Final Yamato on elokuvana valtaisa pettymys ja saagan historian tunteminen on melko välttämätöntä tämän ymmärtämiseen!

Miulla on universumin suurin otsa.

Kaikki tässä elokuvassa on niin mahtavaa ja suurta kuin animaatiossa vain on mahdollista: pituutta tällä on enemmän kuin yhdelläkään toisella piirretyllä leffalla koskaan, itse animaation taso on jälleen ottanut melkoisen harppauksen parempaan ja ainakin visuaaliselta kantilta homma pelittää oikein hyvin. Soundtrack on tässä jälleen mukavaa eeppistä klassista settiä ja räiskettä ja toimintaa piisaa lähes täyden kolmen tunnin edestä, mutta...

Final Yamaton pahin ja dramaattisin kompastuskivi on sen heppoinen juoni, joka tuntuu parhaimmillaankin vain toistelevan aiempien leffojen temppuja ja ideoita, mutta paljon laiskemmin ja väsähtäneemmin. Tässäkin esimerkiksi jälleen hihasta vedetty uusi paha galaktinen imperiumi uhkaa Maata ja taaskin mukana tuodaan uusi jättimäinen superase Be Forever Yamaton tapaan. Kaikki olennainen on jo tehty ja nähty aiemmissa osissa huomattavasti paremmin.

Dialogista melkein 90% on pelkkää selittelyä selittelyn päälle. Yhdessä kohtaa katsojalle esimerkiksi pälistään pikkutarkasti pahisten suurten tuhoaseiden kuvitteellisia toimintamekanismeja ja suunnitelmia tuhota ihmiskunta, mutta jo heti seuraavassa kohtauksessa hyvikset selittävät toistamiseen täysin samat asiat ihan vain varmuuden vuoksi. Lähes koko leffan puhuttu teksti on tätä tasoa.

Okita kuoli jo ensimmäisessä elokuvassa.

Isoin vika ja kömmähdys ainakin omissa kirjoissani oli jo ensimmäisessä osassa säteilymyrkytykseen kuolleen alkuperäisen kapteeni Okitan palaaminen Yamaton komentoon. Katsojalle vain selitetään hahmon olleen oikeasti vuosikausia salaa hoidettavana ja koko elokuvasarjan tarina hahmonkehityksineen olikin pelkkää valhetta.

Pahinta tietysti on, ettei jo alkuaikoina kuolleen hahmon yllättävä paluu oikeastaan tuo mitään uutta ja merkittävää itse tarinaan eikä kyseisellä hahmolla oikeasti ole edes mitään kovin järkevältä kalskahtavaa sanottavaa. Tämän tekijät vain pyrkivät todennäisesti rahastamaan alkuperäisen sarjan nostalgialla tuomalla vanhat rakastetut hahmot jälleen yhteen viimeistä mittelöä varten vähän Disneyn Star Warsien tapaan. Ratkaisu ei toimi alkuunkaan.

Ah, niin. Tämän loppu on myös kopioitu suoraan Farewell to Space Battleship Yamatosta, mutta toteutettu vain huomattavasti kökömmin. Dang!

Se olikin sitten siinä, viiden episodin mittainen Yamato-leffojen arvostelusaaga on ohi, mutta avaruusooppera-arvostelujen sarja jatkuu ad infinitum. Ensimmäistä ja viimeistä osaa lukuun ottamatta Yamato on erittäin laadus pikku avaruusooppera-anime ja ajan hammastakin suhteellisen hyvin kestänyt klassikkosarja, mutta vieläkin parempaa avaruusanimea maailmasta kyllä löytyy (lue: Legend of the Galactic Heroes).

Hetkinen. Sanoinko tätä ehkä viimeiseksi Yamatoksi? Hahahaa! Todellisuudessa saaga herätettiin uudelleen henkiin 2000-luvun puolella, joten viimeisenä hehkutettu elokuvasarjan osa ei taaskaan ollut mitä alunperin luvattiin!


Arvio: 2.5/5


UCHAA SENKAN YAMATO KANKETSU HEN, 1983 Japani
Tuotanto: Yoshinobu Nishizaki
Ohjaus: Takeshi Shirato, Tomoharu Katsumata, Toshio Masuda, Yoshinobu Nishizaki
Käsikirjoitus: Hideaki Yamamoto, Kazuo Kasahara, Leiji Matsumoto, Yoshinobu Nishizaki
Näyttelijät: Akira Kamiya, Gorô Naya, Isao Sasaki, Kei Tomiyama, Shinji Nomura, Shûsei Nakamura, Takeshi Aono, Yôko Asagami, Yoshito Yasuhara