Nutcracker Fantasy (1979)

Tässäpä jälleen vinkeä konsepti, jota kaiken järjen mukaan ei pystyisi hullukaan kusemaan täydellisesti: Otetaan E.T.A. Hoffmanin klassinen tarina pähkinänsärkijästä ja hiirikuninkaasta, tehdään sen pohjalta nukke-elokuva ja hyödynnetään siinäkin mahdollisimman paljon jo valmista Tsaikovskin säveltämää musiikkia. Nutcracker Fantasy on vielä Sanrion tuottama, joten odotukset ainakin itselläni olivat tämän suhteen korkealla.

Harmi vain, että Nutcracker Fantasyn tekijät onnistuivat jotenkin ryssimään pähkinänsärkijänsä pahanpäiväisesti.

Alkuperäinen tarinahan tunnetusti kertoo Klaarasta, joka saa herra Drosselmeierilta pähkinänsärkijänuken, joka sittemmin paljastuu prinssiksi, jonka paha hiirikuningas on muuttanut puiseksi nukeksi. Lopussa prinssi kuolee, mutta Klaaran kyynelet herättävät tämän jälleen henkiin. Hyvin yksinkertainen stoori.

Elokuvan tarina seuraa ainakin paikoittain alkuperäistä, mutta pääosa koko Nutcracker Fantasystä tuntuu täysin hallitsemattomalta kaaokselta, joka ei päällisin puolin tunnu kertovan yhtään mistään. Monessa kohtaa päähenkilötkin vain katoavat ja homma alkaa pahasti rönsyillä epämääräisten sivuhahmojen ja täysin tarpeettomien 70-lukulaisten pop-kappaleiden ympärillä. Jossain toisella sivustolla tätä kuvattiin kohteliaasti "unenomaisesti kerrotuksi", mutta omasta mielestäni Nutcracker Fantasy on vain yksinkertaisesti sekavuudessaan vaikeaselkoisimpia ja tylsimpiä näkemiäni leffoja sitten Kinji Fukasakun Message from Spacen.

Unenomainen, my ass!

Positiivisempana puolena tästä voi ainakin sanoa visuaalisen annin olevan enimmäkseen ainakin tyydyttävästi kohdillaan. Monet nuket ovat hämmentävän vääristyneitä ja kameramies on tainnut olla maistissa, mutta Sanriolle perinteikkään korkeista kontrasteista koostuvaa värimaailmaa oli mielekästä katsoa.

Tässä taitaa lisäksi olla Sanrion elokuvista kaikkein nimekkäin näyttelijäkaarti. Nutcracker Fantasyä katsoessa ei voinut olla huomaamatta Christopher Leetä useammassakin roolissa, sievä-äänistä Eva Gaboria sekä tietysti Kauhun yön Peter Vincentiä eli Roddy McDowallia pähkinänsärkijänä. On tässä monta muutakin laatunimeä takana, mutta edelliset jäivät aivan erityisesti mieleen.

Yksi juttu tässä kuitenkin on, josta joudun vielä erikseen mainitsemaan. Nutcracker Fantasyhän on nimenomaan romanttinen satu Klaaran ja pähkinänsärkijäprinssin rakkaudesta, mutta jostain syystä Klaara on tässä esitetty pikkutyttönä ja pähkinänsärkijä aikuisena miehenä. Kyseessä on satu jossa kaikenlaista arkijärjelle vierasta kuuluukin tapahtua, mutta en millään saanut tässä kohtaa mielestäni kuvaa jostain sheikin pojasta naaraamassa vähän sakkolihaa eksoottiseen haaremiinsa. Sanrion leffat ovat perinteisesti olleet tarkoituksella mahdollisimman synkkiä ja häiritseviä, mutta tässä mennään jo vähän liian pitkälle - ja ilmeisesti vielä tahattomasti!

Oikeasti pieni ihme, ettei tästä jutusta ole tainnut nousta koskaan minkäänlaista isompaa kohua. Mitä mahtoivat oikeasti ajatella kun tätä tekivät?

Kannattaako Nutcracker Fantasy siis katsastaa, mikäli aikaa ja energiaa löytyy? No eipä kai, muutamia visuaalisesti nättejä kohtauksia, Tsaikovskin musiikkeja ja vuosisadan kohuromanssia lukuun ottamatta tässä ei oikeasti ole paljoakaan näkemistä. Kunpa vain tarina seuraisi edes sitä alkuperäistä satua sen verran, että tätä pystyisi sujuvasti katsomaan, mutta kun njet.

Mikäli Pähkinänsärkijän tarina kiinnostaa, paras aiheesta tehty filmatisointi taitaa edelleen olla Boris Larinin ja Boris Stepantsevin neuvostoliittolainen näkemys vuodelta 1973.


Arvio: 2/5


KURUMIWARI NINGYO, 1979 Japani
Tuotanto: Walt DeFaria, Mark L. Rosen, Atsushi Tomioka, Shintarô Tsuji
Ohjaus: Takeo Nakamura
Käsikirjoitus: E.T.A. Hoffmann, Eugene A. Fournier, Shintarô Tsuji, Thomas Joachim
Näyttelijät: Atsuko Ichinomiya, Hisao Dazai, Jiro Sakagami, Kaoru Sugita, Kiiton Masuda, Kô Nishimura, Shizue Natsukawa, Shunji Fujimura, Taro Shigaki