Noriko's Dinner Table (2005)

Ahh... Tulipahan viimeinkin katsottua tämäkin leffa! Kyseessä on Sion Sonon omaelämänkerrallinen jatko-osa ja/tai prequel aiemmin katsastamalleni Suicide Clubille, joskin Sonon ote on tässä jotain aivan muuta kuin siinä vaikka aihe sama onkin. Melkoisella varmuudella Norikosta uskaltaa kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoa, että mikäli sattui diggaamaan edellisen splatter-meiningistä, tulee todennäköisesti vierastamaan tämän rauhallisempaa kerrontatyyliä.

Elokuvan päähenkilö on teini-ikäinen perheestään vieraantunut ja yllätyksettömään elämäänsä kyllästynyt Noriko, joka päättää karata kotoaan internetistä löytämänsä kavereiden luokse Tokioon. Loppujen lopuksi Noriko kuitenkin huomaa olevansa keskellä ihmisten fantasioita toteuttavaa ja näiden feikkiperheinä esiintyvää "piiriä". Sivutaan tässä toki myös niitä edellisen osan itsemurhia, mutta pääpaino on aivan jossain muualla.

Mikäli tämän omaelämänkerrallinen osuus kiinnostaa, Sion Sono tarinan mukaan karkasi nuorena kotoaan ja päätyi lopulta vuosikausiksi esiintymään kadulta pokaamansa itsetuhoisen naisen feikkinä aviomiehenä.

Noriko's Dinner Table on armottoman pitkä elokuva - melkein täydet kolme tuntia - mutta pituus ei missään vaiheessa ainakaan itseäni käynyt vaivaamaan. Suuri osa elokuvasta on jaettu kappaleisiin sen keskeisten hahmojen kesken ja kukin on kerrottu sen päähenkilön monologin kautta. Ratkaisu varmasti kuulostaa vähän tylsältä, mutta se toimii.

Varsinainen pointti elokuvassa on kuvata perheen ja identiteetin hajoamista modernissa kapitalistisessa kilpailuyhteiskunnassa. Feikkiperheitä rahasta järjestävä kopla on selvä viittaus kapitalismin vieraannuttavien vaikutusten suuntaan ja pääperheen kokoontuminen teatterimaisissa lavasteissa ainoastaan maksettuna viittaus perheyksikön haurauteen ja sukupolvien väliseen kuiluun. Aihe on erittäin kiehtova ja taatusti vähintään yhtä ajankohtainen länsimaissa kuin mitä se on Japanissa.

Tietysti tätä ei voisi kirjoittaa loppuun kehumatta erikseen Noriko's Dinner Tablen hienoja näyttelijäsuorituksia. En tiedä miten Sono temppunsa tekee, mutta mies tuntuu saavan esittäjästä kuin esittäjästä tyypillisesti irti huikean vedon olipa sitten kyseessä täysi amatööri- tai veteraaninäyttelijä. Vielä toistaiseksi ei ole tullut vastaan ainuttakaan varsinaisesti huonoa näyttelijäsuoritusta Sonon leffassa, eikä varmaan tulekaan.

Noriko's Dinner Table on omaan makuuni Sion Sonon parhaita leffoja, valovuosia parempi ja kiinnostavampi tuttavuus kuin esimerkiksi jo aiemmin mainitsemani Suicide Club. Mihinkään Love Exposuren nerouden tasolle tässä ei ylletä toki missään kohtaa vaikka selviä positiivisia yhtäläisyyksiä näiden väliltä pystyykin selvästi bongaamaan sieltä täältä.

Hieno leffa.


Arvio: 4.5/5


NORIKO NO SHOKUTAKU, 2005 Japani
Tuotanto: Takeshi Suzuki
Ohjaus: Sion Sono
Käsikirjoitus: Sion Sono
Näyttelijät: Kazue Fukiishi, Ken Mitsuishi, Sanae Miyata, Shirô Namiki, Toru Tezuka, Tsugumi, Usamaru Furuya, Yoko Mitsuya, Yuriko Yoshitaka