Olen viime viikkojen Sion Sono -maratonilla tullut tehneeksi jos jonkinlaisia mukavia löytöjä ja vähän keskinkertaisempiakin uusia tuttavuuksia, mutta ne oikeasti huonot Sonon teokset ovat ainakin toistaiseksi vielä antaneet odottaa itseään. Noh, en tiedä pitäisikö tässä kohtaa nyt sitten olla jotenkin ylpeä itsestään, mutta...
Sion Sonohan tunnetusti aktivoitui pari vuotta sitten todenteolla tuottamaan liukuhihnalta puolen tusinaa leffaa vuoteen laadun heilahdellessa rajusti hyvän ja ei-niin-hyvän välillä. The Virgin Psychics edustaa Sonon tuotannossa juurikin jälkimmäistä sorttia, harvinaislaatuinen rimanalitus jonka myös soisi jäävän miehen uralla ainutlaatuiseksi kuriositeetiksi. Kyseessä on samalla jotakuinkin nolostuttavimpia ja eniten myötähäpeää herättäviä elokuvia vuosikausiin.
The Virgin Psychicsin päähenkilö on teinipoika nimeltään Kamogawa Yoshino, joka tumputtaessaan kotonaan saa mystiset supervoimat joiden avulla heebo pystyy lukemaan ihmisten ajatuksia. Koulussa kaveri lyöttäytyy yhteen muiden psyykkisiä kykyjä omaavien neitsyiden kanssa puolustamaan maailmaa pahuuden voimilta.
Vielä selkosuomeksi: The Virgin Psychics perustuu vain ja ainoastaan pikkutuhmille vitseille, masturboinnille ja typerille monimielisyyksille, jotka alkavat turruttaa henkisesti jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Siitä eteenpäin koko homma on käytännössä yhtä epämukavaa ja äärimmäisen lapsellista sikailua, jota katsoessa alkoi jo pakosti aikuista miestäkin irvistyttää ja tuntea olonsa tosi inhottavaksi. Itse asiassa tämän kirjoittaminenkin tuntuu hirvittävän nololta, sillä hävettää edes myöntää vapaaehtoisesti katsoneensä jotain tällaista - ja vielä maksanut siitä!
Sion Sono on aina ollut parhaimmillaan kun miehellä on ollut jotain painavaa sanottavaa jostakin erityisestä asiasta: Suicide Club ja Noriko's Dinner Table käsittelivät japanilaista itsemurhaepidemiaa ja dekadenttia nykykulttuuria, Hazardissa ohjaaja totesi huonon päivän New Yorkissa olevan koska tahansa kiinnostavampi kuin hyvän päivän Japanissa, Himizu ja Land of Hope käsittelivät vuoden 2011 maanjäristystä ja sen seuraamuksia, etc...The Virgin Psychicsillä sen sijaan ei tunnu olevan mitään järkevää sanottavaa tai minkäänlaista inspiraatiota takanaan vaan se on todennäköisesti tehty silkasta rahasta ja vauvamaisen sättäämisen ilosta.
Mikään tässä ei toimi niin kuin pitäisi ja Sion Sonon leffalta myös odottaisi. Näyttelijät esimerkiksi vetävät roolinsa lähes jokaisessa kohtauksessa täysin yli katsojan kipupistettä hipoen, erikoistehosteet nousevat kammottavimmillaan vain vaivoin jonkun Birdemicin yläpuolelle ja ohjaajalle tyypillinen hienovarainen "taiteilu" ja runollisuus loistavat täysin poissaolollaan.
Ikävintä tässä töräyksessä kuitenkin on ehkä vähän ironisesti, ettei se kaikesta sikailustaan huolimatta mene erotiikassa ja kahelissa epäkorrektiudessa likimainkaan niin röyhkeäksi, jotta tästä voisi nauttia edes överinä eksploitaatiopätkänä vaan kaikenlainen vaatimaton pikkutuhmailu myös pysyy sellaisena - pelkkänä varovaisena vihjailuna. Koko leffassa ei siis ole käytännössä mitään muuta sisältöä.
En suin surminkaan ilkeä tätä suositella muutoin kuin sellaisille, joiden makuun joku Sausage Party oli vielä liian hienostunutta ja aikuista kamaa. Muut pysykööt tästä suosiolla mahdollisimman kaukana.
Arvio: 1/5
EIGA MINNA! ESPERO DAYO, 2015 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Sion Sono
Käsikirjoitus: Sion Sono, Kiminori Wakasugi
Näyttelijät: Elaiza Ikeda, Megumi Kagurazaka, Mika Akizuki, Mizuki Hoshina, Motoki Fukami, Rika Hoshina, Tokio Emoto, Tomomi Itano
Arvio: 1/5
EIGA MINNA! ESPERO DAYO, 2015 Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Sion Sono
Käsikirjoitus: Sion Sono, Kiminori Wakasugi
Näyttelijät: Elaiza Ikeda, Megumi Kagurazaka, Mika Akizuki, Mizuki Hoshina, Motoki Fukami, Rika Hoshina, Tokio Emoto, Tomomi Itano
