Realismi tarkoittaa havaitun
todellisuuden jäljentämistä. Vielä 1800-luvun lopulla realismi
variaatioineen oli kaunokirjallista ja maalaustaiteellista kenttää
hallitseva suuntaus. Kameran ilmestyminen kuvioihin ajoi taiteilijat
etsimään inspiraatiota ihmismielen sisäisistä mikrouniversumeista
ja syvyyspsykologian esittelemistä menetelmistä. Vincent van
Goghin nerokkaan mielen tuottamat, väkevästi tyylitellyt
teokset olivat
edelläkävijöitä modernismin suuntauksen saralla. Aiheesta toissa
vuonna tuotettu puolalainen Loving Vincent säväytti kertomalla
nimitaiteilijan elämän viimeisistä päivistä soveltamalla tämän
visioita aikamme uraauurtaviin öljyvärimaalauksen ja animaation
tekniikoihin. Kunpa joku keksisi alkaa animoida Picassoakin.
Loving Vincentin ystäville tarjoillaan tälläkin kertaa aimo annos herkkua. Peasants – talonpojat perustuu Nobel-voittaja Władysław Reymontinsuomeksikin julkaistuun klassikkoromaaniin sekä taidesuuntauksena puolalaiseen klassiseen realismiin kameran lapsuusvuosilta. Nimensä mukaisesti vanhaan slaavilaiseen talonpoikaiseen ympäristöön sijoittuvan tarinan päähenkilö on nuori nainen, jonka olemus avaa kylän miesten keskinäiset haavat ja hajottaa kokonaisia sukuja ja perheitäkin. Vanhan tavan mukaan avioliitto on kirjaimellista kaupankäyntiä ja pitkälle taloudellinen kontrahti vanhempien välillä; kauneus ja hedelmällisyys ovat rikkaiden etuoikeuksia, idealisoitu romantiikka taas on köyhille.
Loving Vincentin ystäville tarjoillaan tälläkin kertaa aimo annos herkkua. Peasants – talonpojat perustuu Nobel-voittaja Władysław Reymontinsuomeksikin julkaistuun klassikkoromaaniin sekä taidesuuntauksena puolalaiseen klassiseen realismiin kameran lapsuusvuosilta. Nimensä mukaisesti vanhaan slaavilaiseen talonpoikaiseen ympäristöön sijoittuvan tarinan päähenkilö on nuori nainen, jonka olemus avaa kylän miesten keskinäiset haavat ja hajottaa kokonaisia sukuja ja perheitäkin. Vanhan tavan mukaan avioliitto on kirjaimellista kaupankäyntiä ja pitkälle taloudellinen kontrahti vanhempien välillä; kauneus ja hedelmällisyys ovat rikkaiden etuoikeuksia, idealisoitu romantiikka taas on köyhille.
Peasantsin tarinaa on toisinaan kritisoitu naisvihamieliseksikin, piestäänhän elokuvan päähenkilöä matkan varrella kuin vierasta sikaa – hahmon vaiheisiin mahtuu myös yksi raiskauskohtaus. Mielestäni kriitikot ovat kuitenkin unohtaneet teoksen ajallisen ja kulttuurillisen kontekstin, onhan alkuperäisromaanin kirjoittamisestakin nykyisin kulunut jo toista sataa vuotta, ja tarinan tapahtumatkin sijoittuvat vanhoilliseen kristilliseen kulttuuriin. Naisten ja lasten käyttäminen epäoikeudenmukaisuuden uhreinakin on vanhastaan hyödynnetty tehokeino kaunokirjallisuudessa ja elokuvakerronnassa. Kenji Mizoguchi, anyone? Näenkin vihapuheen sijaan Reymontin tarinan perinteisenä tragediana, jopa raamatullisena kertomuksena koettelemuksista ihmisten ja kuolleiden ihanteiden kynsissä.
Tarinan naiskuvaa olennaisempana ongelmana näen Peasantsissa itse konseptin toteutuksen: Elokuvan tekijät kuvasivat teoksensa ensin aidoilla näyttelijöillä ja maalasivat animaation valmiin mallin perusteella. Peasants ei sisällä mainittavaa tyylittelyä tai mielikuvitusta, vaan kuva toisensa perään tyytyy vain jäljentämään uskollisesti matolaatikolla taltioitua referenssielokuvaa. Miksi Peasantsin tekijät siis menivät suotta tuhlaamaan vuosia elämästään ja miljoonien eurojen edestä valuuttaa valmiin elokuvansa animointiin, kun nämä olisivat vain voineet julkaista näytellyn version sellaisenaan? Tästä nimenomaisesta syystä realistista animaatiota ei yleensä tuoteta, ainoastaan karikatyyrejä ja taideleffoja. Todellisuuden jäljentäminen on kameran, ei ihmiskäden työtä.
Arvio: 3/5
CHLOPI, 2023 Puola
Ohjaus: DK Welchman, Hugh Welchman
Käsikirjoitus: DK Welchman, Hugh Welchman, Wladyslaw Stanislaw Reymont
Näyttelijät: Kamila Urzedowska, Mirosław Baka, Robert Gulaczyk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.