Pluto (2023)

Olipa kerran sota. Olipa kerran dynastian tuho. Olipa kerran unelma paratiisista autiomaan keskellä. Nykyisin on vain savuavat rauniot ja muisto menneestä. Pluton nykyhetkessä pilvenpiirtäjät halkovat taivasta, ja ihmiset elävät sulassa sovussa koneiden kanssa. Osamu Tezukan töihin perehtyneet varmasti tunnistavatkin Naoki Urasawan luoman maailman, perustuuhan Pluton tarina löyhästi juuri Tezukan Astro Boyhin. Alkuperäisessä klassikossa tiedemies rakentaa ydinvoimalla toimivan ihmepojan, josta ajan mittaan kasvaa tulevaisuuden turva käsistä karanneita robotteja vastaan. Urasawan visioissa Mahtavan Atomin rooli on kuitenkin kutistunut sivuhahmon asemaan, pääroolin raskaan vastuun painaessa salaperäistä murhasarjaa selvittävän tinanapin harteita.

Joku tai jokin metsästää tulevaisuuden maailman asukkaita. Poliisilla on epäilys sarjamurhaajasta, mutta todisteet puuttuvat. Europolin leivissä työskentelevä robottikyttä Gesicht määrätään selvittämään tapausta. Historia ei kuitenkaan jätä Gesichtiä rauhaan: yhä uudelleen esiin nousevat tarinat menneestä sodasta sekä tuhoutuneesta unelmasta. Kuin Mamoru Oshiin elokuviin viitaten harmittomina veronmaksajina yhteiskunnassa elävien robottien muistot voivatkin olla tekaistuja, ja koneiden muistisiruja voidaan myös siirtää hahmolta toiselle. Mikään ei ole varmaa tai pysyvää. Raha ja valta määräävät kaikesta – ja itsenäiset, rajoitteistaan vapautuneet tekoälyt pitävät kuristuksessaan mahtavia ja rikkaita. Mutta mitä ovat Pluto ja Bora, ja mitä tekemistä näillä on kadotetun paratiisin kanssa?

 

Populaarimpaan animeen tottuneille Pluton kaunokirjallisuus saattaakin tulla pettymyksenä. Klassisista Hollywood-trillereistä ammentavan Naoki Urasawan tarinat tuppaavat olemaan äärimmäisen tekstipainotteisia ja raskaslukuisia, ja kahdeksaan episodiin jaetulla Plutollakin on kestoa likemmäs kymmenisen tuntia. Animaatio sarjassa on minimaalista ja ”tönkköä”, ja hahmotkin papattavat selittäviä dialogeja kuin Hideo Kojiman suunnittelemissa videopeleissä konsanaan. Suoraa toimintaa nähdään sarjassa tarkoituksellisen kituliaasti jopa tarinan kliimaksissa, jossa pääpaino onkin väkivallan sijaan pitkään ja huolella rakennetussa draamassa. Mitä Kojima on videopeleille, sitä samaa Urasawa on mangasarjakuville.

Tunnelmallinen trilleri Pluto ainakin on. Urasawan alkuperäisteoksen animeksi kääntäneet eivät suotta lähteneet leikkelemään mestarin jännäriä pienempiin osiin, vaan selvästi lähdeteoksesta on pyritty sisällyttämään mahdollisimman paljon valmiiksi sivaltavan terävää ydintarinaa ja dialogia myös lopputuotteeseen. Murhamysteerin taustalla ei suinkaan kuulla perinteistä pirteää animemusiikkia tai vaikkapa Oshiin teoksista tuttua syntikkailottelua, vaan parhaimmillaan tyylikkään melankolisia pianomelodioita, ambientia, sydämenlyöntejä emuloivaa jännärijytkytystä sekä hiljaisuutta. Viime vuosina Pluton edustama tunnelmallisempi linja näyttäisikin vallanneen enemmänkin alaa animen parissa. Hiljaisuus on kaunista.

Pluton murhamysteerin ratkaisu on traagisuudessaan musertava: paratiisin avain onkin tie helvettiin, elämän antajasta tuleekin ihmissuvun tuhoaja, ja pelastus tuholta seuraa valinnasta ihmisen kuoleman ja hirviön elämän välillä. Voiko edistyneimmälläkään koneella olla ohjelmoinnista riippumattomia tunteita tai todella vapaata tahtoa, vai toimiiko sankari tai murhaaja lopulta vain luojansa tahdon predestinoimana, jätetään tarkoituksella avoimeksi. Mekaanisen lelun sisällä asustavan tekoälyn luvatessa pelastusta maailmanlopulta elinikäisen orjuuden hinnalla, alkaa hitaampikin uumoilemaan mielessään, kuka lopulta onkaan Urasawan maailman kuningas ja kuka käskyläinen. Niin väkevää jälkeä Urasawan näkemys Tezukan Astro Boysta on, että toivoisin näkeväni vastaavan filmatisoinnin myös Urasawan 20th Century Boysista. 


Arvio: 5/5


PLUTO, 2023 Japani, Puola
Ohjaus: Fumihiro Yoshimura, Hiromichi Matano, Hiroshi Aoyama, Sang Yong Eom, Toshio Kawaguchi, Yasutomo Okamoto
Käsikirjoitus: Heisuke Yamashita, Naoki Urasawa, Osamu Tezuka, Tatsuro Inamoto
Näyttelijät: Erica Schroeder, Fred Tatasciore, Kazuhiro Yamaji, Kirk Thornton, Laura Megan Stahl, Mamoru Miyano, Mara Junot, Michael Sorich, Mike Pollock, Richard Epcar, Rikiya Koyama, Romi Park, Shinshû Fuji, Toshio Furukawa, Yôko Hikasa, Yûki Hoshi