Rikoo on riskillä ruma. Mutta
Mikko Alatalolla ei onneksi ole Helluva Bossin kanssa
mitään tekemistä. Rivisotilaasta tähtiin raketoinut Vivienne
Mendrano oli yhteen aikaan todellinen indie-animaation
kultasormi. Muistan kuulleeni Mendranon tuotannosta ensimmäistä
kertaa Hazbin Hotelin pilottijakson ilmestymisen aikoihin,
jolloin Youtuben käyttäjäyhteisössä kuhisi televisiotasoisen
omakustanneanimaation ilmestymisestä alustalle. Kyseinen tuotos
keräsikin kymmeniä, jopa satakunta miljoonaa uteliasta silmäparia
sekä alan ammattilaisten kehut päälle. Projekti ei vain millään
edennyt pilotista eteenpäin, joten hypen laannuttua yleisön käteen
ei näyttänyt alkuun jäävän kuin lupaus laadukkaasta sarjasta.
Yleisön
yllätykseksi Mendrano julkaisikin pian Hazbin Hotelin jälkeen
pilotin toisestakin sarjastaan, Hazbinin universumiin sijoittuvasta
Helluva Bossista. Kahdesta ensimmäisen päädyttyä
vuosikausiksi pölyä keräämään Mendrano tiimeineen keskittyikin
hiomaan spin-offiaan julkaisukuntoon. Vuoden vierähdettyä oli
valmiin sarjan debyytin aika koittanut, ja internetin kollektiivinen
tajunta räjähti riemusta. Muistan vieläkin, kuinka jännittävää
ja hauskaa ensimmäisen jakson katsominen oli: jouduin monessa kohtaa
pysäyttämään katsomisen tukehtuessani nauruuni. Enkä ollut
kokemuksineni yksin, sillä sarjan debyyttijakso on kirjoitushetkeen
mennessä kerännyt likemmäs satamiljoonaa katsojaa, ja monen
mielestä aloitus olikin parasta koko sarjassa.
Helluva
Bossin tapahtumat sijoittuvat savolaisittain Helevettiin. Alemman
tason sirkuspirulaisesta kieroksi liikemieheksi kasvaneen Blitzon
johtama iskuryhmä hoitelee katkerien vainajien kostokeikkoja talossa
ja puutarhassa. Ensimmäisessä episodissa ysärileffojen söpöstä
pikkutytöstä kiukkuiseksi emännäksi kasvaneen Mara Wilsonin
äänellä puhuva vainaja haluaa kostaa petolliselle miehelleen ja
tämän salarakkaalle. Ensimmäisen kauden neljännessä ja
kyynisimmässä episodissa Blitzo kumppaneineen taas yrittävät
sabotoida enkelten yrityksiä osoittaa moraalittomalle liikemiehelle
maailman ja ihmisten hyvyyden. Neljäs jakso sisältää myös hauskan
viittauksen ilmestymisaikaan puhuttaneeseen karmeaan
Cats-musikaaliin.
Hyviä,
hyviä muistoja. Korkeasta laadustaan huolimatta Helluva Bossin
myöhemmät perusongelmat alkoivat nostaa karvaista ja sarvekasta
päätään jo alkutahdeissa. Mendrano ei esimerkiksi vielä tässä
vaiheessa täysin ymmärtänyt, mihin halusi luomuksessaan keskittyä,
ja tarinoiden tyyli heitteleekin slapstick-komediasta draamaan ja
musikaaliin. Erityisesti kuudetta episodia katsoessa tulinkin
huomanneeksi, kuinka lahjakkaita sarjan tuntemattomat näyttelijät
ovatkaan paitsi puherooleissaan, mutta myös laulajina. Modernista
popista perinteisempään Broadway-tyyliin venyvien laulujen
monipuolisuuskin ihastutti ainakin itseäni, eikä silmäkarkkikaan
pahitteeksi ollut. Pääjehu Mendrano animoikin kisällivuosinaan
myös musiikkivideoita.
Ammottavampia ongelmia löytyy sarjan käsikirjoituksesta: Helluva Bossin tekijöillä on mm. paha tapa painottaa dialogissaan liikaa pinnallista kiroilua mielenkiintoisen puhetulvan kustannuksella – ratkaisua on perusteltu sarjan luojan Seth Rogen -fanituksella. Vivienne Mendrano ei ymmärtääkseni tässä vaiheessa kirjoittanutkaan sarjaansa itse, vaan Blitzoa näyttelevä Brandon Rogers auttoi käsisten työstämisessä, ja asiansa osaavat näyttelijät myös täydensivät sarjan dialogia improvisaatioillaan. Mendranon myöhemmät edesottamukset tuntien Helluva Bossin näyttelijöiden vaivannäkö todennäköisesti pelastikin ensimmäisen tuotantokauden perikadolta. Alatalon Mikon sanoin: ”loistavaa”.
Koko sarja katsottavissa täällä.
Arvio: 4/5
HELLUVA BOSS: SEASON 1, 2020 USA
Ohjaus: Vivienne Mendrano
Käsikirjoitus: Vivienne Mendrano, Brandon Rogers
Näyttelijät: Brandon Rogers, Vivian Nixon, Richard Steven Horwitz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.