Loving Vincent (2017)

Vincent van Gogh, omana aikanaan omituisena ja hulluna pidetty alankomaalainen impressionistisen taiteen tuleva merkkimies löydetään kotoaan sängystä vatsaan ammuttuna. Tehtyään kuolemaa muutaman päivän van Gogh kuolee, surun murtama Theo-veli seurasi vainajaa tuonpuoleiseen joitain kuukausia myöhemmin. Elokuvan tarina alkaa vuoden päästä nimihahmon kuolemasta, kun postimies Roulin pyytää poikaansa toimittamaan Vincent van Goghin viimeisen kirjeen. Matkan varrella nuori mies alkaa kiinnostua van Goghin elämästä ja kysellä ihmisiltä tämän vaiheista sekä traagisesta kuolemasta.

Loving Vincent on ehdottomasti jokaisen katsottava ihan jo silkan visuaalisen toteutuksen vuoksi. Koko elokuvahan on tunnetusti maalattu ensimmäistä kertaa ikinä täysin öljyvärein ja mukailemalla Vincent van Goghin tyyliä ja maalauksia. Mitä olen tämän leffan animoinnista lukenut, tässä käytettiin runsaasti klassista rotoskooppausta eli useimmat kohtauksista näyteltiin oikeasti, heijastettiin kuva kuvalta taiteilijoiden eteen ja maalattiin mallista yksitellen hahmot ja taustat erikseen. Koko juttu kuulostaa paperilla äärimmäisen yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole.

Perinteisesti piirrettyjä tehdessä käytetään lasilevyllä päällystettyä reikäistä pöytää, sopivan ohutta paperia ja paperipinon alle pöydän rakoseen sijoitettavaa lamppua, jonka avulla piirrosten ääriviivat näkyvät paperipinon läpi, mutta öljyväreillä tätä tekniikkaa ei luonnollisesti voitu käyttää sen enempää kuin useita väritykseen käytettäviä tietoteknisiä apuvälineitäkään. Tämän tekeminen on vaatinut suurelta joukolta taiteilijoita äärimmäiset määrät raakaa työtä ja lahjakkuutta, eikä tällaisia elokuvia siksi niin usein tehdäkään. Lähimmäksi Loving Vincentiä nykytekijöistä pääsee teknisessä mielessä ehkä joku Aleksandr Petrov asimaalausanimaatioillaan – Petrovkin on vain yksi kolmesta tai neljästä tyylin taitajasta koko maailmassa.

Niin paljon kuin harmittaakin tätä sanoa, on Loving Vincent kaikessa innovatiivisuudessaankin kaikkea muuta kuin täydellinen elokuva; pahin kompastuskivi tässä on tarina. Tässä on selvästi lähdetty hakemaan kerrontaan mallia sellaisista elokuvista kuin Kolmitahoinen peili, Citizen Kane ja Rashomon, eli toisin sanoen epälineaarista flashbackeihin nojaavaa psykologista draamaa. Muodollisesti Loving Vincent onnistuukin jäljittelemään varsin pätevästi kaikkia edellisiä, mutta ongelmaksi muodostuu tarinan ja sen hahmojen täydellinen pintapuolisuus: siinä missä edellisten kohdalla flashbackit kertoivat tavalla tai toisella vähintään yhtä paljon niiden kertojista kuin kerronnan kohteesta, tässä kaikki osapuolet tuntuvat jäävän hyvin etäisiksi ja persoonattomiksi ihmisen kuoriksi.

Tältä se näyttää!

Periaatteessa tätä katsoessa tulee harvinaisen selväksi kuka ja mikä Vincent van Gogh oli ihmisenä, mutta elokuva ei tavoita sen syvällisemmin miehen todellista sielunelämää tai persoonallisuutta. Loving Vincentin loppua kohden en meinannut muistaa tarinan keskeisistä henkilöistä aina nimiäkään, näiden keskinäisistä suhteista nyt puhumattakaan. Hämmentävänä yksityiskohtana jokainen hahmo tässä elokuvassa tuntuu puhuvan eri Englannin kielen murretta ja aksenttia vähän laidasta laitaan – jopa eri perheenjäsenten puhumat aksentit vaihtelevat villisti irkun, skotin ja itälontoolaisen cockneyn välillä! Ilmeisesti tämän tekijät panivat näyttelijöiden näköisyyden vähän liiankin paljon kaiken muun edelle ja lopputulos on tämä. Noh, ainakin tämän hahmoissa on JOTAIN muistettavaa.

Loving Vincent ei ehkä ole vuoden paras elokuva edes animaation saralla, mutta se on taatusti muistettavin ja omaperäisin – visuaalisesta kauneudesta nyt puhumattakaan. Vaikka tällaiselle innovatiiviselle ja omaperäiselle taide-elokuvalle toivoisi reippaasti menestystä tulevissa Oscar-karkeloissa, en jaksa uskoa, että tämä kykenee ikipäivänä peittoamaan esimerkiksi Disneyn uusinta. Animaatio yleensäkin on valitettavasti nykyään niin lastenviihten maineessa, ettei tällaisilla ryppyotsaisilla aikuisten elokuvilla taida kauheasti jakoa olla niissä pippaloissa. Jossain toisessa todellisuudessa Loving Vincent voisi hyvinkin olla juhlittu ja käänteentekevä animaation merkkiteos, mutta meillä tämä tulee todennäköisesti jäämään pitemmällä tähtäimellä lähinnä pienen genreä intohimoisesti seuraavan harrastajapiirin omaksi kulttisuosikiksi.


Arvio: 4/5


LOVING VINCENT, 2017 Puola, Iso-Britannia
Tuotanto: Hugh Welchman, Ivan Mactaggart, Sean Bobbitt
Ohjaus: Dorota Kobiela, Hugh Welchman
Käsikirjoitus: Dorota Kobiela, Hugh Welchman, Jacek Dehnel
Näyttelijät: Aidan Turner, Chris O'Dowd, Douglas Booth, Eleanor Tomlinson, Helen McCrory, Holly Earl, Jerome Flynn, Saoirse Ronan