Tiedemiehet löysivät jokin
vuosi sitten Australian kivikkoiselta aavikolta miljoonia vuosia
vanhan mustan monoliitin, arvatenkin ulkoavaruudesta. Tuon
ihmiskunnan myyttisestä uniajasta muistuttavan reliikin pintaa
koristaviin hieroglyfeihin on aboriginaalien uskomuksen mukaan
talletettu meitä kehittyneempien olentojen tietous kosmiset,
suorastaan psykedeeliset mittasuhteet saavuttavan absurdiuden
saloista. Jotenkin – älkääkä kysykö miten – Michael
Cusackin ja Zach Hadelin muodostaman hullunrohkea duo
onnistui murtautumaan poliisin ja armeijan sulkemalle alueelle ja
palaamaan studiolleen hieroglyfit mukanaan. Hieroglyfologista
läpimurtoa seurasi animoidun komedian läpimurto Smiling
Friendsin muodossa.
Sensaatio.
Smiling Friendsin pilottijakso oli ilmestyessään
maanjäristykseen verrattava sensaatio. Sarjan debyytti esittelee
kaksi hahmo – Charlien ja Pimin – jotka työskentelevät ihmisiä
hymyilyttävässä firmassa. Pilotin alussa leskeksi jäänyt
eläkeläisrouva palkkaa kaksikon tekemään jotain epätoivoiselle
pojalleen. Keski-ikää lähestyvän silkohapsen vaimo ja lapset
lähtivät omille teilleen, työpaikka meni alta, ja koirakin kuoli
suruun ja epätoivoon. Ylipainoisen ja kaljuuntuvan pojan päässä
pyörivät enää eksistentiaalisen ahdistuksen ja itsetuhoisuuden
tuntemukset – viimeistä painottaakseen hahmo pitääkin koko
episodin ajan ladatun aseen piippua ajukoppaansa liimattuna. Uskokaa
tai älkää: Smiling Friendsin pilottijakso on yksi sarjan
hauskimmista episodeista ja kautta aikain parhaista debyyteistä.
En ole ikinä eläessäni nähnyt Smiling Friendsin kaltaista komediaa. Cusackin ja Hadelin luomuksen keskeisiin vitseihin lukeutuukin tunnelman vaihtuminen silmänräpäyksessä äärilaidasta toiseen: yhdessä vaiheessa hahmot voivat olla kuin Halinallet-piirretyssä, ja seuraavaksi aletaankin käsitellä väkivaltaista parisuhdetta, mielenterveysongelmia tai vastaavia synkkiä ja vakavia aiheita. Erotuksena vaikkapa samoihin aikoihin ilmestyneeseen Helluva Bossiin, Smiling Friendsin tulokulma aiheisiinsa on makaabereimmillaankin täynnä sydäntä ja hyvää mieltä, eikä kirosanoja heitellä, perversioilla herkutella tai syyttömiä kurmuuteta tai nöyryytetä silkka shokkiarvo silmissä kiiluen. Mustan monoliitinkin huumorintajulla on rajansa.
Uniajan tuotoksena luovuus onkin Smiling Friendsissä arvossaan. Internet-ajan omakustanneperinteitä kunnioittaen Hadelin ja Cusackin komediakin on tehty halvalla ja nopeasti, mutta hintalapun kylkiäisenä tulleiden vapauksien ansiosta näiden on ollut mahdollista sekoittaa keskenään lukuisia erilaisia animaatiotekniikoita ja jopa oikeita näyttelijöitä – Gumballinsa tuntevat ymmärtänevät, mitä tarkoitan. Sarjan käsikirjoituskin on taattua Ren & Stimpy -laatua, eli läpeensä skitsofreenista kaaosta. Ihmismielen pimeimmistä ja tutkimattomimmista korpimaista ammentava järjettömyys ja ennalta-arvaamattomuus ovatkin vähintään yhtä tärkeässä osassa Smiling Friendsin identiteettiä kuin ilmaisuvoimaisen karu animaatiokin. Jos Ren & Stimpy on animaation Sex Pistols, on Gumball saman genren Talking Heads ja Smiling Friends vastaavasti televisiopiirrettyjen Devo.
Pim ja Charlie ovat sympaattisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan täydellisiä komediahahmoja, kuin kaksi Chaplinia. Kaksikon edesottamukset toivat mieleeni sosiaali- tai nuorisotyöntekijöiden arjen, mutta kertaluokkaa ehtaa surrealistisempana ja hauskempana kuvattuna – monesti hahmot reagoivat omituisiin käänteisiin ja keskustelevatkin aitojen ihmisten tavoin näyttelijöiden improvisoidessa vuorosanojaan. Taru sormusten herrasta -saagaa nerokkaasti parodioivassa keskivaiheen episodissa päästään vielä haastamaan kaksikon ystävyyttäkin näiden lyöttäytyessä yhteen Ranking-Bassin animaatioista karanneen hobitin kanssa. Sarjan muista hahmoista erityisesti Duckmanin Cornfedia ja Leslie Nielseniä muistuttavalla lakonisella äänellä puhuva Allan on täyden kympin suoritus. Juustoa ja toimistohakasia rakastava Allan onkin mielestäni persoonallisuutena koko sarjan hauskin tuttavuus.
Smiling Friendsin ensimmäinen kausi koostuu yhdeksästä jaksosta, joista kullakin on kestoa karkeasti kymmenisen minuuttia. Tyhjäkäynti ei siis juuri ehdi katsojan nauruhermoja häiritsemään, eikä Smiling Friendsin kaltaisesta absurdiikasta välttämättä pidempiin jaksoihin aineksia olisikaan. Jos ensimmäisestä kaudesta erityisiä ansioita lähtisi luettelemaan, olisivat listan kärkipäässä koomisuudessaan hengenvaaralliset mittasuhteet saavuttavat punchlinet: Pimin ja Charlien asiakkaat eivät aina osaa nauraa vitseille tai ymmärrä muutenkaan hauskanpidon päälle, vaan näitä saattaakin hymyilyttää naapurin tai anopin muilutuksen, poliisiväkivallan tai muun poliittisen epäkorrektiuden todistaminen. Jotain Smiling Friendsin huumorin tasosta ja tyylistä kertonee sarjan jaksojen yhteyteen lisätyt varoitukset itsemurhaan viittaavasta sisällöstä päivystysnumeroineen kaikkineen. Hyi hieroglyfejä.
Voihan
juusto!
Arvio: 5/5
SMILING FRIENDS: SEASON ONE, 2020-2022 Australia, USA
Ohjaus: Michael Cusack, Zach Hadel
Käsikirjoitus: Michael Cusack, Zach Hadel
Näyttelijät: David Dore, Erica Lindbeck, Joshua Tomar, Marc M., Michael Cusack, Mick Lauer, Zach Hadel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.