Samurai Assassin (1965)

Kihachi Okamoton Samurai Assassin oli muinoin Toshiro Mifunen ensimmäinen rooli sitten teiden eroamisen Akira Kurosawan kanssa, eikä tätä katsoessa voikaan olla tuumailematta mielessään, miten kyseessä on täytynyt olla kuin varta vasten päätähteään silmällä pitäen leivottu käsikirjoitus Seitsemän samuraita, Rashomonin, Ikiru - tuomittun, The Sword of Doomin, Tenchu!n ja Harakirin kynäilleeltä Shinobu Hashimotolta. Aiemminhan Mifune tuli tunnetuksi kyynisen miekkamiehen roolista Yojimbo - onnensoturissa, mutta tällä kertaa mestarin tuttu ronin-hahmo on kuin käännetty nurin haavoittuvaksi ja traagiseksi miekkamieheksi, joka ajautuukin osin tahtomattaan keskelle elämääkin suurempien historiallisten voimien loputonta mittelöä vähän samaan tapaan kuin päähenkilö Tenchu!ssa.

Tarkemmin saman todeten tarinan tapahtumat genrelleen uskollisesti Edo-kaudelle ja samuraiden yhteiskuntaluokan viimeisille vuosille. Amerikkalaiset ovat jo saapuneet Japaniin ja muutos entisestä on väistämätön. Toshiro Mifunen tulkitsema perheetön ja rahaton ronin on sattunut rakastumaan ylhäisen suvun naiseen, mutta saadakseen tämän perheeltä luvan naimakauppoihin miehen on ensin ansaittava itselleen yhteiskunnallista asemaa ja statusta, jota saavuttaakseen isännätön samurai päätyy lopulta palkkatappajaksi klaanien ja shogunin välisen valtataistelun keskiöön. Lopussa kuitenkin odottaa traaginen twisti, jota en lähtisi spoilaamaan unissanikaan.

Sikäli kun mitään aiheesta tiedän, ei Samurai Assassinta yleensä tunnuta luettavan genrensä valovoimaisimpien tai edes keskivertoa merkittävästi parempien tuotosten joukkoon, mikä ainakin itsestäni tuntuu varsin eriskummalliselta, sillä kyseessä on aina ollut silkassa kuvaus- ja leikkausmielessä yksi omista suosikeistani, jos nyt ei varsinaisesti se ainut ja paras kaikista maailman samuraileffoista. Yhtenä huomattavana kompastuskivenä mainittakoon ylikirjoitetulta haiskahtava tarina, jossa varsin simppelin ytimen ympärille on lähdetty veistelemään juonittelua ja selittelevää dialogia vähän turhankin kanssa, vaikka loppujen lopuksi kyse on vain Mifunen hahmon henkilökohtaisesta kreikkalaisesta tragediasta.

Superkarismaattisesta Mifunesta on kuitenkin sanottava, että henkilökohtaisesti koin viittäkymmentä lähestyvän tähtinäyttelijän vähintään vuosikymmenen yli-ikäiseksi tällaiseen soturin rakkaushuolista kertovaan leffaan. Toisaalta mikäli edellisestä pääsee millään muotoa yli, pystynee perinteiseen tapaan melkoisen suurella varmuudella nauttimaan yhden uransa kovimmista rooleista tekevän machon miekkamestarin äijämäisestä murahtelusta tässäkin. Mifunen ja koko Okamoton elokuvan huikein hetki nähdään viimeisen vartin kohdalla eeppisen rainan huipentavassa, lumisateen keskelle sijoittuvassa räjähtävän väkivaltaisessa kliimaksissa, joka omissa kirjoissani kuuluu kaikin kuviteltavissa olevin tavoin lajityyppinsä ehdottomaan valiojoukkoon.

Samurai Assassin on maineestaan (tai sen puutteesta) huolimatta ehdottoman nautittava ja viihdyttävä genrensä tuotos, mutta samalla harmittavan aliarvostettu sellainen. Ilmeisesti tekoaikaan 60-luvulla elettiin jonkinlaista genren kulta-aikaa ja tämä on vain siksi jäänyt monelta vaille ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta? Täytyy kuitenkin myöntää, että Shinobu Hashimoton kaltaiselta legendalta olisin itse odottanut vieläkin terävämpää käsikirjoitusta, mutta minkäpä tuolle enää mahtaa. Hyvä elokuva tämä silti on.


Arvio: 4/5


SAMURAI, 1965 Japani
Ohjaus: Kihachi Okamoto
Käsikirjoitus: Shinobu Hashimoto, Jiromasa Gunji
Näyttelijät: Eijirô Tono, Keiju Kobayashi, Michiyo Aratama, Tatsuyoshi Ehara, Toshirô Mifune, Yûnosuke Itô