Frankenhooker (1990)

"If you see one movie this year, it should be Frankenhooker." - Bill Murray

Järkijättöisyys on taitolaji, jolla on huonoimmillaan tapana realisoitua lähinnä fyysistäkin tuskaa noloudellaan aiheuttavana aivosyöpänä, mutta parhaimmillaan tuo taiteenlajeista epätodennäköisin kykenee tuottamaan myös jotain todella upeaa ja niin älyvapaalla tavalla vietävän kaunista, ettei sen kaiken perimmäistä viihteellistä arvoa tavallinen suomalainen ihminen kykene tuosta vain aina ymmärtämäänkään ennen kuin on todella aivot mössöksi nasauttavan puupäämeiningin tarpeessa vaikkapa stressaavan työpäivän päätteeksi tai muuten vain sisäisen idioottinsa vapauttamista juhlistavaan kosteaan elokuvailtaan yksin tai kavereiden kanssa.

Onneksi maailmasta löytyy Frank Henenlotterin kaltaisia ”genrensä” ehdottomia seppiä ja mestareita, jotka onnistuvat kerta toisensa jälkeen takomaan jotain niin älytöntä ja hölmöä, että niiden tuottama henkinen mielihyvä riittäisi räjäyttämään sitkeimmänkin geigermittarin kaaressa taivaan tuuliin. Tällaisen menon edessä sitä tuleekin pakosti ottaneeksi hatunkin karvaisesta päästään ja kumartaneeksi syvään viidesti päivässä lähimmän näköradion suuntaan – tätä varten elokuvataide on keksitty. Sisäinen idioottini sai juuri orgasmin.

Frankenhookerin nimi ehkä kertookin jo paljon itse taide-elokuvan asenteen vakavuudesta: kyseessä nimittäin on Re-Animatorin jalanjäljissä huolettomasti tallusteleva pikimustalla ironialla, pöljääkin pöljemmillä puujaloilla ja sopivan lapsellisella kieli poskessa -meiningillä leikittelevä Ö-luokan tuotantoarvoilla tuotettu kauhukomedia, eräänlainen tarkoituksellisen ”huono” parodia klassisesta Frankenstein-teemasta. Tällä kertaa vain Jouko Jokamiehen aka Jeffrey Frankenin höhlä tyttöystävä kuolee eräänä kauniina kesäpäivänä traagisessa ruohonleikkuuonnettomuudessa, ja Frank päättää herättää tämän uudelleen henkiin kehittämällään kuolleidenhenkiinherättämisseerumilla. Osat uuteen tyttöystävään hankitaan tietysti tappamalla vähän ilotyttöjä…

Koska kyseessä on halpa ja nuhjuinen B-leffa, mistään varsinaisesti teknisistä jutuista tuskin tarvitsee erikseen puhuakaan. Frankenhooker on perinteisessä mielessä pelkästään onnettoman surkea tekele, mutta Henenlotterilla on kaikesta päätellen ollut selvästi tavattoman hauskaa sitä tehdessään, mikä myös paistaa parhaimmillaan läpi toinen toistaan hilpeämpinä aivoituksina tuon tuostakin. Pokka pettää yhdellä jos toisellakin viimeistään kohtauksessa, jossa Frank tarjoaa uhreilleen kehittämäänsä räjähtävää piriä, minkä seurauksena nähdään kokonainen hekottamaan pistävä montaasi näyttävästi palasiksi poksahtelevia maksullisia naisia. Koko juttu tehtiin tiettävästi tarkoituksella mahdollisimman epäuskottavasti ja "vähän sinnepäin" aikansa tiukan sensuurin vuoksi, mikä vain lisää kohtauksen – ja koko elokuvan – viihdearvoa entisestään.

Parasta Frankenhookerissa on kuitenkin sen viimeinen kolmannes sekä erityisesti vihoviimeinen punchline, mutta tietenkään en voi niitä alkaa tässä selittämään, enkä niitä taatusti sanallisesti täysin kuvaamaan pystyisikään. Sanottakoon vain, että Henenlotter tunnetusti rakastaa överiä gore-taiteilua sekä erilaisia groteskeja ja omituisia hahmoja, ja lopussa mies päästää koko villin mielikuvituksensa laukkaamaan valloilleen Frankin vanhempiensa autotalliin rakentamassa laboratoriossa. Kohtaus on vähintään yhtä huvittava kuin hämmentäväkin.

En tiedä mikä tässäkin oikeasti viehättää, mutta korvien välissä tanssahteleva ikioma älykääpiöni vetää juuri nyt saksanpolkkaa hummanihein tahdissa, sukkani pyörivät komerossakin vastapäivään kuin viimeistä viikkoa ja käsi hakkaa villisti viittä tähteä niin että melkein jo vähän hävettääkin – mutta vain melkein. Frankenhooker on tekijänsä ehdoton mestariteos, viihteellisen aivotyhjiön juhlaa, kaikin mahdollisin tavoin hirnumaan pistävä epäkorrektin outoiluhuumorin merkkiteos, jollaisia ei enää osata tai haluta tehdä. Joku muu ei tästä ehkä ihan näin paljon iloa saakaan irti, mutta omapa on häpeänsä. Oma arvosteluni, oma mielipiteeni – ja Bill Murrayn!


Arvio: 5/5


FRANKENHOOKER, 1990 USA
Ohjaus: Frank Henenlotter
Käsikirjoitus: Frank Henenlotter, Robert Martin
Näyttelijät: James Lorinz, Louise Lasser, Patty Mullen