The Victory of Faith (1933)

Varmaan jokainen vähänkään elokuvia katsonut ja historiaa harrastava tunnistaa Leni Riefenstahlin propagandaklassikko Tahdon riemuvoiton vuodelta 1935. Siis sen klassikkodokkarin, joka taltioi uudistuneen natsipuolueen voimansa tunnossa Nürenbergin massiivisessa vuoden 1934 puoluekokouksessa. Harva kuitenkin tietää, että kyseessä on oikeasti remake tästä paria vuotta aikaisemmin ilmestyneestä ”Uskon voitosta”, jonka tarkoitus oli juhlistaa juuri vast’ikään tapahtunutta puolueen valtaannousua. Kahden lähes identtisen elokuvan välillä uskvain syvissä riveissä nimittäin suoritettiin erinäisiä puhdistuksia ja puolue päätti kuvata koko jutun uudelleen, mutta vieläkin paremmin.

Periaatteessa kaksi elokuvaa ovat lähes identtiset kuvaukset puolueen kokoontumisesta massiivisine marsseineen ja lauluineen, mutta tässä tapahtumat ovat eri järjestyksessä: Tahdon riemuvoiton lopun puheet on sijoitettu alkuun, mahtava kymmenien tuhansien puolekokous keskelle ja pikkutarkkaan koreografioidut marssit loppuun. Sanomakin on elokuvissa sama: yhtenäisyys ja voima; tällaisia sotilasparaateja ja yhtenäisiin uniformuihin ja muodostelmiin asetettuja massoja ei maassa nimittäin oltu nähty sitten edellisen sodan ja Versaillesin rauhansopimuksen.

Leni Riefenstahl ei itse ollut tiettävästi ollenkaan tyytyväinen tähän versioon, sillä aikaa ei kiireen vuoksi annettu sen enempää kunnolliseen koreografioiden suunnitteluun kuin leikkaukseenkaan. Elokuvataide itsessään oli puoleen johtomiehille vielä sen verran mitätöntä näpertelyä, ettei tämän tekijöille annettu paikan päällä edes lupaa kuvata vapaasti vaan Riefenstahl joutui kameramiehineen jatkuvasti turvamiesten ahdistelun kohteeksi. Kiire näkyy etenkin ensimmäisessä puolikkaassa, jossa kansa tuntuu olevan asettunut vähän miten sattuu, isoissakin muodostelmissa on selvästi aukkoja keskellä ja moni rivimieskin tervehtii puoluejohtoa vähän sinne päin.

Loppua kohden alkaa meno parantua selvästi. Todennäköisesti puolue panosti omasta takaa erilaisiin muodostelmiin, massatilaisuuksiin ja marsseihin sen verran, ettei kuvausryhmän ongelmilla ollut niiden näyttävyyteen kovinkaan paljoa vaikutusta. Tahdon riemuvoitossa nämäkin on kuitenkin tehty huomattavasti paremmin. Tarkempiinkin vertailuihin pääsisi ehkä molemmat teokset rinnakkain katsomalla, mutta jätän tehtävän suosiolla aiheesta kiinnostuneiden lukijoiden huoleksi.

Uskon voitto ei ole mikään Tahdon riemuvoiton veroinen mestariteos, mutta se on historiallisena kuriositeettina vähintäänkin mielenkiintoista laatua. Suuri osa tässä esiintyvistä puolueen miehistä tapatettiin myöhemmin pitkien puukkojen yössä ja kaikki tämän elokuvan kopiot määrättiin tuhottavaksi poliittisista syistä. Kuitenkin Leni Riefenstahl ehti ennen sitä käymään Iso-Britannian yliopistoissa luennoimassa kuvaamistekniikoistaan ja sillä tiellä lahjaksi annettu, ainut tuholta säästynyt negatiivi löydettiin muutama vuosi sitten unohdettuna saarivaltion varastojen kätköistä ja on nyt Riefenstahlin muiden töiden tavoin vapaasti katsottavissa rauenneiden tekijänoikeuksien vuoksi.


Arvio: 4/5


DER SIEG DES GLAUBENS, 1933 Saksa
Ohjaus: Leni Riefenstahl
Käsikirjoitus: Leni Riefenstahl
Näyttelijät: Adolf Hitler, Ernst Röhm, Hermann Göring, Joseph Goebbels, Julius Streicher, Rudolf Hess