Sydänverta (1926)

Erittäin kummallista. Näillä sanoilla lähtisin ainakin itse kuvailemaan tätä teosta, johon törmäsin vahingossa äskettäin etsiessäni tietoa Paul Wegenerin elämästä. Niille, jotka eivät maestron töitä tunne, on kyseessä saksalaisen ekspressionistisen teatterin ja elokuvan suuria nimiä, jonka kiinnostavimmat, modernin kauhun pioneereihin lukeutuvat työt sotavuosilta ovat lähes järjestään hukkuneet teille tietämättömille. Sydänverta oli maestron harvoja kokeiluja Hollywoodin kaltaisten nimitekijöiden kanssa, pitkään kadoksissa ollut mielenkiintoinen kuriositeetti, jonka katsominen kotisohvalta tuli mahdolliseksi vasta aivan viime vuosina.

Tässä elokuvassa Paul Wegener esittää Aleister Crowleyn inspiroimaa alkemistia ja mystikkoa, samalla myös erästä elokuvahistorian varhaisimmista hullun tiedemiehen ruumiillistumista, joka janoaa neitsyen verta päästäkseen näppeineen käsiksi ikuisen elämän salaisuuteen. Neitsyeksi valikoituu kaunis impi, joka selviytyy kuin ihmeen kaupalla elokuvan alussa tapahtuvasta onnettomuudesta ja rakastuu komeaan kirurgiin. Ehtiikö mystikko kääpiökätyreineen saamaan immen puolelleen ennen nuoren parin lemmen täytäntöönpanoa, sitä en tietenkään halua spoilata, mutta kyseessä on wanhan liiton Hollywood-leffa, joten vastaus lienee aika selvä sanomattakin.

Tiettävästi Rex Ingram kyllästyi tämän elokuvan ohjaamiseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja delegoikin siksi suurimman osan käytännön likaisesta työstä alaistensa hoidettavaksi. Jäljestä sen myös huomaa, sillä Sydänverta tuntuu kohtaus toisensa perään sinkoilevan täysin holtittomasti melodraaman, mystisen kauhun ja komedian välillä sellaisella tempolla, että heikompaa hirvittää. Olennaisimpia pelastavia tekijöitä tässä sopassa ovat ennen kaikkea komeat tuotantoarvot sekä selvästi asiansa osaava tekijätiimi, jonka näkemys pääsee erityisesti kukkaansa keskivaiheilla täysin puskissa tulevassa Noitasta kopioidussa sapattikohtauksessa, joka nyt yksinään on näkemisen arvoinen, jos mikä.

Mitä taas itseensä Paul Wegeneriin tulee, oli miehen kanssa työskentely amerikkalaislähteiden mukaan aikamoista tuskaa: Wegener oli monesti kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen, eikä tämän näyttelykään monesti ollut tahattoman koomista ilveilyä tai melodramaattista huitomista kaksisempaa taiteilua. Teattereihin asti päästyään itse leffa saikin välittömästi täystyrmäyksen niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin, eikä Wegener ainakaan nykyisen tietoni mukaan koettanutkaan enää jatkossa siipiään amerikkalaistekijöiden kanssa.

Jos kuitenkin Sydänverta kannattaa jostain syystä katsoa, niin sen jälkimaailmalle jättämien vaikutteiden vuoksi: James Whale nimesi tämän elokuvan yhdeksi Frankensteinin esikuvista. Tämä tulee selväksi viimeistään kohtauksessa, jossa ketunsilmäisen Wegenerin tulkitsema hullu tiedemies valmistelee kyttyräselkäisen kääpiöapurinsa kanssa rituaaliaan lepakkolinnansa kellarissa. Tämä yksittäinen kohtaus elää kliseineen päivineen yhä elämäänsä suunnilleen kaikissa maailman kauhuelokuvissa, vaikka Ingramin sekametelisoppaa ei muistakaan kuin valikoitu joukko kaikkein innokkaimpia mykkäleffojen harrastajia.

Erittäin kummallista, totta tosiaan.


Arvio: 2.5/5


THE MAGICIAN, 1926 USA
Ohjaus: Rex Ingram
Käsikirjoitus: Rex Ingram, W. Somerset Maugham
Näyttelijät: Alice Terry, Firmin Gémier, Gladys Hamer, Henry Wilson, Hubert I. Stowitts, Iván Petrovich, Paul Wegener