Beastars: 1. tuotantokausi (2019)

Tässä tämä nyt sitten on: täysiverinen Beastars-arvostelu melkein puolen vuoden pähkäilyn, jahkailun ja parin vähän muunkin pikku jutun käsiin leviämisen jälkeen. Alkuperäinen suunnitelmani oli lukea sekä sarjakuva että katsoa sarja ja lähteä vertailemaan niitä, mutta olosuhteiden pakosta joudunkin tyytymään tällaiseen puolikkaaseen tynkään. Mitä olen internetin muilta furryfaneilta kuullut, sarja kuitenkin seuraa erittäin uskollisesti alkuperäisteosta muutamia vähän suoraviivaistettuja kohtia lukuun ottamatta, joten aiheesta tuskin olisikaan ollut paljoa erikseen sanottavaa.

Hetkinen, furryja? Kyllä. Disneyn muutaman vuoden Zootropolis luonnollisesti poiki kokonaisen liudan sen menestyksellä ratsastavia furry-virityksiä, joista Beastars taitaa olla ainakin laadultaan korkeatasoisempia. Siihen yhtäläisyydet sitten käytännössä jäävätkin, sillä Beastars ei ideastaan huolimatta ole mitään lastenkamaa, vaan yllättävänkin aikuista ja loppuun asti mietittyä animedraama muutamalla ihan oikeasti oivaltavalla koukulla ja jopa erotiikkaan viittaavalla sisällöllä olematta kuitenkaan mitään hentaita, lonkeromamboa tai fetissipornoa.

Beastarsin tarina sijoittuu antropomorfisten eläinten asuttamaan maailmaan, jossa lihansyöjät ja ravintoketjussa näiden alapuolella olevat elävät rinta rinnan, mistä tietenkin ongelmia seuraa. Vaikka päällisin puolin rauha näyttäisikin vallitsevan lajien välillä, on todellisuus jotain aivan muuta: värikkään ja huolettoman eläinten kaupungin pimeillä kujilla diilataan pikkueläinten lihaa, kasvissyöjien mieliä hallitsevat ennakkoluulot lihansyöjiä kohtaan sekä korruptio ja rasismikin ovat mitä arkisinta bisnestä. Mihinkään näistä ei ole olemassa helppoja ratkaisuja, eikä niitä Beastarsissa varsinaisesti pyritäkään lopullisesti ratkaisemaan.

Itse tarina seuraa ison pahan suden ja valkoisen kaniinin kiellettyä rakkautta. Ymmärsittekö? Satusymboliikkaa. Iso paha susi on oikeasti melkoinen lusmu ja lihansyöjän vaistonsa tukahduttaneena omasta miehuudestaan epävarma kaveri, kun taas valkoinen kani on kirjaimellisesti koko luokan lortto, joka makaa miesten kanssa kokeakseen itsensä muuksikin kuin vain muiden säälin passiiviseksi kohteeksi. Tarinaa on vähän turhan vaikea lähteä selittelemään alkua pitemmälle spoilaamatta, joten tyydyn tässä vain lyhyesti toteamaan, että yllä mainittu kuvio pyörii hyvin vahvasti jo aiemmin kuvatun yhteiskunnallisemman sanoman ympärillä.

Ihan kirjaimellisesti ensimmäinen näköhermoon iskevä aspekti Beastarsissa on sen erottuva visuaalinen toteutus, joka alkuvideossa muodostuu värikkäästä stop motionista ja tarinaosuuksissa kolmiulotteisen tietokoneanimaation sekä käsinpiirretyn kaksiulotteisen animaation fuusiosta. Tämä on aika teknistä ja vaikea selittää, mutta vähän samanlaista tekniikkaa on sovellettu videopeligrafiikoissa iät ajat. Ensimmäisen jakson kohdalla tietty alkuhämmennys söi vielä katselunautintoa jonkin verran, mutta loppua kohden erilaista toteutusta ei enää edes huomaa edes silloin kun tekijät väläyttelevät erilaisilla yksinomaan käsinpiirretyillä tehosteilla ja trikeillä.

Ei siitä tosiasiasta kyllä pääse mihinkään, että Beastars on parasta ja oivaltavinta furryviihdettä vuosikausiin – jopa makoisampaa kuin se taannoinen Disneyn hauska viritelmä. Ehkä pienenä moitteena tästä tulevaisuuden genreklassikosta voi vielä tässä vaiheessa sanoa, että sarjahan on vasta alussa ja suuri osa ensimmäisestä kaudesta meni jo siksi pelkästään hahmojen ja maailman esittelyyn itse ydintarinan kustannuksella. Jos sarjan tekijät pystyvät jatkossa pitämään riman näin korkealla, voi Beastarsilta odottaa tulevaisuudessa vaikka mitä. Toivoa sopii, että ”vaikka mitä” kattaisi myös sen alkuperäissarjakuvan suomennoksen, mutta epäilen vahvasti.

Ette ehkä näe tätä, mutta häntäni heiluu just nyt. Hau, hau!


Arvio: 4.5/5


BISUTAZU, 2019 Japani
Ohjaus: Shin'ichi Matsumi
Käsikirjoitus: Nanami Higuchi, Paru Itagaki
Näyttelijät: Atsumi Tanezaki, Chikahiro Kobayashi, Junya Enoki, Sayaka Senbongi, Takaaki Torashima, Yoshiyuki Shimozuma, Yuki Ono, Yuko Hara, Yuma Uchida