Record of Lodoss War (1990)

Viime aikoina on ollut sellaiset määrät murhetta ja stressiä, ettei ole ehtinyt syömään tai nukkumaan kunnolla kaikelta otetulta osumalta. Siksi päätinkin jälleen pitkästä aikaa päästellä höyryjä katsomalla vähän animea. En tietenkään valinnut arvosteltavaksi mitä tahansa ennestään tuntemaani yksilöä, vaan intouduin katsomaan Record of Lodoss Warin yksinkertaisesti muutaman näyttävän stillkuvan ja mukavasti päähän soimaan jäävän popahtavan soundtrackin perusteella. Kumpaankin törmäsin vahingossa ja pyytämättä, mutta olen nauttinut niistä varovaisesti jo päiväkausia. Luonnollisesti toivoin myös animen tuottavan vähintään yhtä paljon mielihyvää – ja sain pettyä.

Record of Lodoss Warin konseptin tai perusidean tuntemiseksi ei oikeasti tarvitse lainkaan tuntea nimiä tai erillisiä taustatarinoita, riittää kun tuntee tyypillisimmän mahdollisen länsimaisen fantasiatarinan arkkityypin, vähän sellaisen kuin vaikkapa Dragonlance-romaanit tai Taru sormusten herrasta -trilogian. Nimeltä mainittujen tavoin myös Lodoss War sijoittuu länsimaista keskiaikaa romantisoivaan satumaahan, jossa pahuuden voimat nostavat jälleen päätään pitkän rauhallisen hiljaiselon jälkeen, lohikäärmeet heräilevät horroksestaan ym. ja niiden perinteisten fantasiasankareiden on pistettävä kova kovaa vastaan. Pyörää ei siis todellakaan ole edes yritetty keksiä uudelleen.

Eli noin niin kuin luovassa mielessä Dungeon & Dragonsin ideoita avoimesti palvovaan japanilaiseen kirjasarjaan perustuva Record of Lodoss War limboaa sellaisella intensiteetillä, että kaikenlainen ilo ja löytämisen riemu valuvat jo ensimmäisten muutamien jaksojen kuluessa hiekkaan erilaisten anime- ja fantasiakliseiden järsiessä tarinan vähiä hedelmällisiä aineksia kuin myyrät hedelmäpuun juuria. Itselleni kaikkein yllättävimpänä tuli kuitenkin tieto, että kyseessä on ilmeisesti ollut julkaisuaikaan varsin suosittu sarja, joka poiki kylkiäisinä muutaman samaan kokonaisuuteen sijoittuvan pelin ja sarjakuvankin.

Jos Record of Lodoss Warista voi siis jotain erityisen positiivista sanoa nykyajan länsimaisen katsojan näkövinkkelistä, niin toiminta on parhaimmillaan oikein näyttävää, laadultaan heittelevä animaatio paikoin jopa hurmeista ja ääninäyttelijätkin edustavat kauttaaltaan alan kovaa ammattitasoa, mutta kun kaikenlainen oma luovuus ja mielikuvitus loistavat näin täydellisesti poissaolollaan, ei muikea audiovisuaalinen antikaan riitä lopputulosta pelastamaan. Record of Lodoss War katsomiseen meni yhteensä muutama tuntia aikaa, mutta olisin voinut yhtä hyvin käyttää senkin vain kuuntelemalla sarjan soundtrackin parempia paloja.

Itse asiassa mielenkiintoni Record of Lodoss Warissa alkujaan herättikin huomattuani suosikkipelisarjani Lunarin saaneen tästä selvästi innoitusta. Toisin kuin tässä, sen tekijät oikeasti panostivat ikiomaan velmuun persoonallisuuteen ja joka suhteessa äärimmäisen nautittavaan lopputulokseen siitäkin huolimatta, että kokonaisuus siinäkin periaatteessa kierrättää muutamia genrensä perinteisimpiä trooppeja ja fantasiakliseitä. Toiset taitaa kierrätyksen ja uusiokäytön, toiset ei.


Arvio: 2/5


RODOSU-TO SENKI, 1990 Japani
Ohjaus: Akinori Nagaoka, Akio Sakai, Katsuhisa Yamada, Kazunori Mizuno, Shigeto Makino, Taiji Ryû
Käsikirjoitus: Hitoshi Yasuda, Mami Watanabe, Ryo Mizuno
Näyttelijät: Akira Kamiya, Hideyuki Tanaka, Ichirô Nagai, Kappei Yamaguchi, Norio Wakamoto, Takeshi Kusao, Tesshô Genda, Yoshisada Sakaguchi, Yumi Tôma