The Cremator (1969)

Viime aikojen mietiskelyistäni en ehkä ole kovin valaistunut tahi henkisesti kasvanut kuin kieroon, mutta voinpa ainakin kehua viimein löytäneeni aikaa myös groteskin ja makaaberin elokuvan mestari Juraj Herzin muutamien kuumottavampien teosten käsittelyyn. Aiemmin olinkin nähnyt mieheltä vain upean synkän näkemyksen Kaunottaresta ja hirviöstä, mutta luova persoona komean kauhuromanttisen vision takaa oli ainakin viime hetkiin asti vieras nimeä lukuun ottamatta.

Kohtalokkaana vuonna 1969 päivänvalon nähnyt The Cremator onkin mitä täydellisin katsaus tekijänsä ja aikansa surrealistiseen synkistelyyn taipuvaisten elokuvallisten aivoitusten ihmeelliseen maailmaan, mutta samalla kelpo teos itsessäänkin. Itse asiassa The Cremator lukeutuukin nykyisin kautta aikain arvostetuimpien tšekkoslovakialaisten elokuvien joukkoon, omasta mielestäni myös täysin ansaitusti, vaikka muutaman vieläkin terävämmän yksilön muistan nähneeni jopa aivan lähivuosilta.

The Crematorin päähenkilö on nimensä mukaisesti krematoriossa työkseen operoiva Peter Lorren ja Anthony Perkinsin ristisiitosta muistuttava herrasmies nimeltä Karl Kopfrkingl (yritä lausua ääneen), hienostunut, pitkiä monologeja ja filosofiaa harrastava perheellinen kultturelli arjen ajattelija, joka lueskelee huvikseen tiibetiläistä Kuoleman kirjaa ja keskustelee yön hiljaisina tunteina kuvitteellisen kaksoisolentonsa kanssa elämästä, kuolemasta ja uudelleensyntyneestä Dalai-lamasta. Todellisuudessa Kopfrkingl tajunta vaeltelee valtoimenaan toden ja hulluuden rajamailla: megalomaanisimmissa harhoissaan mies uskoo pelastavansa ihmissieluja pahalta maailmalta ruumiita hävittäessään, mistä lopulta kasvaakin unelmoijansa elämän suurin unelma ja päämäärä. Vain kuolleina olemme kaikki todella tasa-arvoisia.

Herzin päätyön suuruutta ja nerokkuutta tuntuisi olevan kovin vaikea selittää auki, sillä vain harvoin tulee vastaan yhtä ainutlaatuisia ja täysin kliseevapaita elämyksiä edes Tšekkoslovakiasta. Kyseessä kuitenkin on eräänlainen musta komedia ja surrealistinen psykologinen kauhuelokuva, jossa katsoja asetetaan koko kertomusta armotta dominoivan vinksahtaneen pipipään ekspressionistisen vääristyneisiin saappaisiin ja koko sivistyneen maailman hienous redusoidaan silkaksi kaoottiseksi lihan ilotteluksi. Ennen pitkää Rudolf Hrusínskýn upeasti tulkitseman kuolemaan ja kuolleisiin pakkomielteisesti suhtautuvan, hypnoottisen pehmeä-äänisen miekkosen kajahtanut elämänfilosofia ei enää tunnukaan niin vieraalta ja uppo-oudolta, mikä lieneekin useimmille tällaisessa teoksessa kaikkein tukalinta ja ahdistavinta: elämä todellakin on kaaosta, vain kuolema on varmaa. Vain krematoituina voimme olla kaikki todella samanlaisia, sillä tuhkalla ei ole rotua, uskontoa eikä sukupuolta.

Edellisen jälkeen Herzin elokuvan humoristinen puolikin alkaa todennäköisesti pikkuhiljaa aueta täysin omalla painollaan, puhumattakaan syystä, miksi The Cremator joutui heti valmistuttuaan kotimaansa kiellettyjen teosten listalle. Kyseessä nimittäin on juurikin äärimmäisen epäkorrekti näpäytys monenkarvaisten äärimmäisten utopististen ideologien sormille, joiden suurin ja kestävin aikaansaannos löytyy tyypillisesti joukkohautojen mullista ja saksalaisista lampunvarjostimista.

Rehellisesti ja valehtelematta on pakko myöntää, että Herzin upealla soundtrackilla varustettu nyrjähtänyt musta komedia iski harvinaisen lujaa takaraivoon. The Cremator on kieroutuneen nokkela, loistavasti ohjattu ja leikattu, erinomaisesti näytelty omituinen pikimusta lystikäs kummajainen, josta nauttimiseksi tarvitaan todennäköisesti vähintään yhtä hämärä huumorintaju kuin ohjaajalla itsellään. Tällä kertaa ei siis ole luvassa varauksettomia suosituksia, vaikka teos omiin suosikkeihini täysin vaivattomasti nousikin. Kiitos ja kumarrus mestari Herzille!


Arvio: 5/5


SPALOVAC MRTVOL, 1969 Tsekkoslovakia
Ohjaus: Juraj Herz
Käsikirjoitus: Juraj Herz, Ladislav Fuks
Näyttelijät: Eduard Kohout, Ilja Prachař, Jana Stehnová, Jiří Lír, Jiří Menzel, Míla Myslíková, Miloš Vognič, Rudolf Hrušínský st., Václav Štekl, Vladimír Menšík, Vlasta Chramostová, Zora Božinová