Elämän tanssi (2014)

”En halua elää maailmassa, jossa koiria puetaan kenguruiksi!”

Heräsin juuri ja huomasin tämänkin elokuvan Suomen teatteriensi-illasta tulleen vierähtäneeksi jo sen kolmisen vuotta. Siihen aikaan Elämän tanssi oli tosi kova juttu, olihan kyse jumaltaiteilija Alejandro Jodorowskyn ensimmäisestä elokuvasta sitten vuonna 1990 ilmestyneen The Rainbow Thiefin, yhden Jodorowskyn uran isoimmista flopeista. Itse kävin katsomassa tämän ihan teatterissa asti, olihan kyseessä sentään todennäköisesti ainut mahdollisuus allekirjoittaneen elämässä päästä näkemään uutta Jodoa isolta kankaalta. Oman näytökseni katsojamäärästä päätellen jatkossa miehen elokuvia tuskin Suomen teattereihin asti enää tuodaankaan.

Elokuvanteosta pitäneiden hiljaisempien vuosiensa aikana Jodo ehti kirjoittaa taattuun tyyliinsä kokonaisen sarjan omaelämäkerrallisia kirjoja, joita mies on sitten lähtenyt kääntämään kokonaiseksi viiden elokuvan sarjaksi, karkeasti arvioiden mestarin elämän ensimmäisen vuosikymmenen kattavan Elämän tanssin ollessa luonnollisesti niistä ensimmäinen. Tällä hetkellä sarjaa on valmistunut jo kahden elokuvan edestä, toinen osa on tietysti viime vuonna ilmestynyt Endless Poetry.

Elämän tanssi kertoo köyhässä chileläisessä kalastajakylässä puotiaan pitävästä ukrainalaissyntyisestä Jodorowskyn juutalaisperheestä, jonka ainoa lapsi Alejandro on. Alejandron isä on Stalinia ihaileva kommunisti ja perhettään pieksevä ihmishirviö, jolla sattuu olemaan myös suunnitelmia paikallisen diktaattorin murhan suhteen. Alejandron äiti on sangen ”runsas” ja muodokas nainen, joka Alejandron itsensä mukaan unelmoi oopperalaulajan urasta. Koska Jodo on elokuvassaan halunnut toteuttaa vanhempiensa unelmat, lausuu äiti kaikki vuorosanansa laulaen ja isä yrittää murhata diktaattoria ihan oikeasti.

Elämän tanssi on vähintään yhtä paljon Jodorowskyn perheen kuin Alejandron itsensä projekti: lähestulkoon kaikissa elokuvan keskeisimmistä ja merkittävimmistä rooleista esimerkiksi nähdään joku Jodon lapsista, alkaen vaikka Brontis Jodorowsky Alejandron isänä, Cristobal Jodorowsky Jodon teosofisena oppimestarina, Adan Jodorowsky nimettömänä anarkistina, Jodon pojanpoika Jeremias Herskovits nuorena Alejandrona ja Jodo itse vanhana itseään monessa kohtaa rikkomassa tarkoituksella neljättä seinää kommentoimalla elokuvan tapahtumia. Elokuvan värikkäästä lavastuksesta sekä puvustuksesta on vielä vastannut Jodon vaimo ja hieno soundtrack on Adanin käsialaa. On siinä Jodoja kerrakseen!

Mikäli Alejandro Jodorowskyn tyyli on ennestään vähänkään tuttu, tämä tuskin tuottaa kauheasti yllätyksiä. Vaikka kyse onkin nimellisesti elämänkerrallisesta draamasta, lähentelee Jodon visio enemmän fantasian ja maagisen realismin sfäärejä kuin mitään kauhean realistista ja uskottavaa draamaa. Jodon maailmassa erilaiset kummalliset hahmot, maagiset ja näennäisesti järjettömät tapahtumat ja elämää suurempi ironia ovat täydellistä arkipäivää: milloin vastaan kävelee jos minkälaisia epämuodostuneita ihmisiä ja kääpiöitä, milloin äidin virtsa parantaa isää vaivaavan tappavan ruton kuin taikaiskusta. Elokuvan aidoissa tapahtumapaikoissa kuvattu Tocopillakaan ei varsinaisesti sekään ole rikkaassa värikylläisyydessään läheskään sama paikka kuin Jodon nuoruuden harmaa ja kalsea köyhä kalastajakylä vaan elokuvaa varten tyylitelty satumaa.

Kun tämän näin ensimmäistä kertaa, pidin tätä helposti ilmestymisvuoden parhaana leffana ja mestariteoksena. Nyt muutama vuotta myöhemmin Elämän tanssista on ehkä valmiimpi löytämään joitain pieniä nurkumisen aiheita. Tässä nähdään jonkin verran epäuskottavia erikoistehosteita ja kameran varjo vilkkuu selvästi näkyvissä parissa kohtauksessa, mutta kyseessä on Jodon itsensä mukaan tarkoituksellisesti tehdyistä tyylijutuista korostomaan koko jutun olevan pelkkää teatteria. Todellinen ongelma tässä on elokuvan jakautuminen kahteen toisistaan liikaa eriävään osaa, joista ensimmäinen seuraa nuorta Alejandroa ja toinen dikaattorin murhaa yrittävää isää. Kaksi puolikasta voisivat yhtä hyvin olla pätkiä täysin eri elokuvista. Nuori Jodo on lisäksi vielä tässä vaiheessa varsin heikko hahmo, vähän kuin statisti omassa elämänkerrassaan ilman mielekästä tekemistä tai sanottavaa. Pieniä kauneusvirheitä, mutta virheitä silti.

Elämän tanssi on ehdottomasti hyvä elokuva, taattua Jodoa ja vähintäänkin onnistunut paluu asian ytimeen. Tässä on kuitenkin vielä kaikista onnistumisistaankin huolimatta jonkin verran parannettavaa jatko-osia ajatellen. Alejandrolle itselleen enemmän roolia lisäämällä, amatöörinäytteljöitä hiomalla ja elokuvan rakenteen pikkuvikoja korjailemalla tulos voisi hyvinkin olla puhdasta timangia – sitä samaa, jota Jodo on nuoruudenvuosinaan parhaimmillaan kyennyt tuottamaan jo Santa sangren, The Holy Mountainin ja El Topon muodossa. Elämän tanssi ei ole jatkoa miehen mestariteosten sarjalle, mutta se pääsee melko lähelle.


Arvio: 4/5


LA DANZA DE LA REALIDAD, 2014 Chile, Ranska
Tuotanto: Alejandro Jodorowsky, Michel Seydoux
Ohjaus: Alejandro Jodorowsky
Käsikirjoitus: Alejandro Jodorowsky
Näyttelijät: Jeremias Herskovits, Brontis Jodorowsky, Adan Jodorowsky, Cristobal Jodorowsky, Alejandro Jodorowsky, Pamela Flores