En muista hetkeen nähneeni yhtä hypetettyä uutta rikoselokuvaa kuin viime vuonna ilmestynyt argentiinalainen El Clan. Suomeen asti tätä elokuvaa ei luonnollisesti koskaan virallisesti tuotu, mutta maailman medioiden arvosteluissa tämä on saanut tosi kovia kehuja: tämä komeileekin monilla viime vuoden parhaiden latinalaisten elokuvien listoilla ja tätä on useimmiten vertailtukin Martin Scorsesen 90-luvun alun koviin rikosleffoihin. Kovaa on puhe, mutta tällaisten ylistyssanojen jälkeen ei oikeastaan viitsi jättää katsomattakaan, joten…
El Clanin tositapahtumiin perustuva tarina sijoittuu 80-luvun alkupuolikkaalle ja Argentiinan sotilasjuntan romahduksen jälkeisille demokratian lapsenvuosille. Talous sakkaa ja kunnolliset työt ovat kiven alla, joten keskiluokkainen Puccion rikollisperhe kustantaa hulppean elintasonsa kidnappaamalla ihmisiä ja kiristämällä näistä muhkea lunnasrahat. Perheen patriarkka ja päärikollinen on Katseeseen kätketty -leffasta tutun Guillermo Francellan esittämä häikäilemätön Arquimedes Puccio, jonka hyvien suhteiden vuoksi poliisi ja armeija katsovat perheen puuhia sormien läpi. Toista ääripäätä perheessä edustaa Peter Lanzanin tulkitsema playboy Alejandro, joka on kiinnostunut lähinnä naisista ja urheiluautoista.
Harmittavasti El Clania katsoessa tulee hyvin nopeasti selväksi, ettei tästä voi puhua Mafiaveljien kaltaisten klassikoiden kanssa samassa lauseessa alkuunkaan. El Clanissa ei nimittäin ole likimainkaan yhtä muistettavia hahmoja, loistavia ja karismaattisia näyttelijöitä tai syvällistä draamaa kuin Scorsesen parhaissa teoksissa. Niiden sijaan tämä tyytyy vain etenemään tasaiseen tahtiin rikoksesta toiseen kasarimusiikin pauhatessa taustalla vain muistuttamaan katsojaa elokuvan tapahtuma-ajasta ja -paikasta. Välillä leikellään ihmisiä kidnappaavan isäpapan ja naisia pukkivan poikaviikarin välillä, mutta pääosa elokuvasta on hyvin tasapaksua rikosviihdettä.
Kaikkein suurin pettymys koko elokuvassa oli sen lopetus. Siinä missä suurin osa koko rainasta puksuttaa eteenpäin lähinnä yhdellä vaihteella, tulee loppu käytännössä täysin pyytämättä ja yllättäen pelkällä yhdellä puhelinsoitolla. Puccion perheen kohtaloa ei siis lopulta ratkaise mikään suuri traaginen ja yllättävä käänne tai rikollisten tekemä virhe vaan elokuva vain käytännössä ilmoittaa yhtäkkiä leikin loppuvan ja se oli sitten siinä. Ei rikosjännäriä näin tylsästi kuulu lopettaa; tulitaistelua, petosta ja takaa-ajoja olla pitää!
Toisin sanoen El Clan oli ainakin itselleni valtava pettymys. En tiedä mitä sieniä kriitikot ja tätä hehkuttavat cinefiilit ovat maistelleet, mutta ei tästä kyllä keskinkertaista parempaa rikosleffaa kyllä saa erkkikään aikaiseksi. Ehkä jos tässä olisi ollut edes vähän kunnollista draamaa ja juonittelua tai vaikka toimintaa, tästä olisi jaksanut toden teolla innostua, mutta tällä haavaa Pablo Traperon rikosleikki jää kauhean kuivaksi ja tasapaksuksi gangsterihömpäksi ilman kunnon substanssia. Pitkälle viety realistisuuskaan ei aina yksistään riitä tekemään elokuvasta erityisen hyvää tai kiinnostavaa.
Arvio: 3/5
EL CLAN, 2015 Argentiina, Espanja
Tuotanto: Hugo Sigman, Pedro Almodovar, Pablo Trapero, Agustin Almodovar, Esther Garcia, Matias Mosteirin, Axel Kuschevatzky
Ohjaus: Pablo Trapero
Käsikirjoitus: Esteban Student, Julian Loyola, Pablo Trapero
Näyttelijät: Antonia Bengoechea, Franco Masini, Gastón Cocchiarale, Giselle Motta, Guillermo Francella, Lili Popovich, Peter Lanzani, Stefanía Koessl
Arvio: 3/5
EL CLAN, 2015 Argentiina, Espanja
Tuotanto: Hugo Sigman, Pedro Almodovar, Pablo Trapero, Agustin Almodovar, Esther Garcia, Matias Mosteirin, Axel Kuschevatzky
Ohjaus: Pablo Trapero
Käsikirjoitus: Esteban Student, Julian Loyola, Pablo Trapero
Näyttelijät: Antonia Bengoechea, Franco Masini, Gastón Cocchiarale, Giselle Motta, Guillermo Francella, Lili Popovich, Peter Lanzani, Stefanía Koessl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.