Onni (1935)

Tässä onkin jälleen omanlaisensa hämärä yksilö sarjassamme elokuvia, joita kaiken inhimillisen järjen mukaan ei pitäisi olla olemassakaan. Kyseessä on vuonna 1935 eli verrattain kauan äänielokuvan vakiintumisen jälkeen ilmestynyt absurdi ja surrealistinen mykkäkomedia neuvostojen maasta. Ilmestyessään tämä ei saanut minkäänlaista glooriaa osakseen ja tämä kiellettiinkin hyvin nopeasti poliittisista syistä. Stalinin kuoleman jälkeen Onni vapautui monen muun teoksen tavoin pannasta ja nousi nopeasti kovaan kultti- ja klassikkoasemaan. Nykyisin tätä pidetäänkin yhtenä lajityyppinsä klassista teoksista.

Fantasiahenkisen kansantarinan tyyliin kerrotun Onnen päähenkilö on tsaarin ajan Venäjällä vaimonsa kanssa asusteleva köyhä talonpoika, joka tunnetaan vain nimellä Khmyr. Khmyr on vähän sellainen sympaattinen naiivi hölmö, joka vain yrittää etsiä omaa paikkaansa maailmassa ja saada edes vähän onnea osakseen, mutta kaikki mahdollinen mihin mies koskaan ryhtyykään tapaa mennä aina tavalla tai toisella mönkään. Parhaimmillaan epäonnistuminen on täysin surrealistista ja absurdia luokkaa: milloin tsaarin miehet ja hengellinen rälssi vievät köyhältä leivänkin suusta, milloin täplikäs hevonen kiipeää Khmyrin talon katolle ja milloin kokonainen viljasiilo lähtee kävelemään omille teilleen. Kyllä, tässä nähdään myös kaksi viimeistä.

Tämän elokuvan menoa on niin vaikea lähteä sanoin kuvaamaan, että tyydyn vain selostamaan lyhyesti muutamia tämän muistettavammista kohtauksista. Heti alkuun esimerkiksi nähdään Khmyr tiirailemassa aidanreiästä rikkaamman talonpojan päivällistä. Aidan takana makusteleva kulakki onkin niin rikas ja mahtava mies, että ruokakin lentää itsestään suoraan ukon suuhun! Myöhemmin Khmyr yrittää tehdä itsemurhaa, mutta tsaarin miehet pidättävät tämän ja rankaisevat ruoskimalla, koska kukapa ruokkisi rikkainta eliittiä jos kansa tuosta vain päättäisi ottaa ja heittää veivinsä?

Yhdessä omista suosikkikohtauksistani Khmyr on lähtenyt maailmalle etsimään itselleen onnea. Samaan aikaan munkki ja nunna kulkevat tietä pitkin keskustellen henkeviä kunnes huomaavat maassa kauppiaalta pudonneen lompakon ja alkavat tapella raivokkaasti keskenään. Tappelu päättyy, kun munkki heittää nunnan kaksin käsin lähimpään jorpakkoon, mutta Khmyr on jo tähän mennessä kerennyt anastamaan lompakon itselleen. Rahoilla Khmyr ostaa itselleen täplikkään hevosen. Laiska hevonen ei kuitenkaan suostu Khmyrin vetojuhdaksi, joten pollen paikalle valjaisiin kyntöpuuhiin päätyykin talonpojan vaimo! 

En ollut Onnea katsoessa täysin varma mitä elokuvasta pitäisi oikeastaan ajatella, mutta nyt muutaman päivän sulattelun jälkeen tämä onkin yllättäen noussut omaksi suosikikseni varhaisten neuvostokomedioiden joukossa. Itse asiassa suuri osa elokuvan absurdista ja ironisesta huumoristakin alkoi toden teolla avautuakin vasta kun sitä yritti selittää tai kirjoittaa auki. Mitä enemmän Onnen kummallista logiikkaa ja käänteitä yrittää mielessään järkeillä auki, sitä hauskemmaksi se muuttuu.

Minun vaatimaton arvosteluni sen enempää kuin mikään muukaan sanallinen kuvaus ei koskaan voi antaa täysin oikeutta Onnen totaalisen slaavilaiselle hullulle neroudelle. En jaksa uskoa, että ihan kaikki jaksavat innostua näin omituisesta ja hämmentävän erilaisesta komediasta eikä tämä kai kaikin puolin ihan täydellinen olekaan, mutta näin persoonallisia ja muistettavia elokuvia ei ihan joka päivä näekään ja siitä jo yksinään ropisee täältä paljon lisäpisteitä. Kuka ja missä oikeasti keksii tehdä tällaista kamaa?



Arvio: 5/5



SCHASTYE, 1935 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Medvedkin
Käsikirjoitus: Aleksandr Medvedkin
Näyttelijät: G. Mirgojan, Jelena Jegorova, L. Nenasheva, Pjotr Zinovjev, V. Uspenski