The Witch (2015)

The Witch taitaa kuulemani mukaan perustua ainakin osittain todellisiin vanhoihin 1600-luvun uudisasukkaiden ajoista periytyviin noitaoikeudenkäyntiasiakirjoihin ja kansantarinoihin. Elokuvan tarina seuraa puritaaniyhteisöstä karkotettua perhettä, joka muusta maailmasta ja ihmisistä eristäytyneenä asettuu asumaan keskelle syrjäistä läpitunkematonta metsää. Perheen tietämättä metsän siimeksessä asustelee sielunvihollisen palveluksessa hääräävä ja kunnollisia ihmisiä riivaava kiero noita, joka alkaa pikkuhiljaa ajamaan perhettä hulluuteen ja kuolemaan.

Henkilökohtaisesti kaikkein pelottavinta The Witchissä on sen arvosteleminen. Tämä on selvästi jakanut ihmisten mielipiteet jyrkästi puolesta ja vastaan, mikä ei toisaalta ihmetytä ollenkaan. Lukemani perusteella Robert Eggers on koettanut tehdä aiemminkin noidista kertovia lyhytelokuvia, joiden pohjalta mies tuli johtopäätökseen äärimmäisen realismin sopimisesta tällaiseen tarinaan kaikkein parhaiten – ja sitähän tässä piisaa. Oikeaan aineistoon perustuvan tarinan lisäksi tämä on kuvattu täysin luonnonvalossa, äärimmäisen pikkutarkalla lavastuksella ja puvustuksella näyttelijöiden solkatessakin pääosain ikivanhalla puhetyylillä. Mitään lennokkaita cgi-erikoistehosteista tai supersankariryminää tässä ei nähdä laisinkaan.

Jouduin henkilökohtaisesti katsomaan tämän elokuvan useammankin kerran pelkästään tämän arvostelun kirjoittamista varten. Ensimmäinen kerta meni lähinnä ohjaajan erikoisia valintoja ihmetellessä, toinen niistä nauttiessa. Todellisuudessa The Witch on äärimmäisen tunnelmallinen ja hitaasti selkäpiitä riipivä kauhupala, kaikkea muuta kuin useimmat kovilla äänillä säikyttelyyn erikoistuneet pöö- ja kukkuu-säikyttelyt, joita nykyään tuntuu olevan kolmetoista tusinassa. Lohduttoman harmaa värimaailma ja loputtomalta tuntuva kuoliaaksi kuivunut sumuinen ja pimeä metsä toivat itselleni vahvasti mieleen vanhan hyvän ajan Hammerin leffat ja Tim Burtonin Päättömän Ratsumiehen. Tältä kauhun kuuluisikin näyttää!

Elokuvan hieno musiikki ja äänimaailma tukevat poikkeuksellisen hyvin kalseahkoa visuaalista tyyliä. Koko leffassahan ei käytännössä kuulla kuin pääasiassa synkeähköä ambientia, satunnaisia minimalistisia tunnelmapaloja sekä noitakohtauksissa György Ligetin kokeelliselta kuoroteokselta kuulostavaa mysteerimusiikkia. Valtaosaa The Witch dialogin taustalla kuultavaa äänimaailmasta hallitsevat vuoroin täydellinen kuolemanhiljaisuus, satunnaiset raksahdukset ja tuulen ulvonta. Jälleen erinomaista kauhumateriaalia!

The Witch on pohjimmiltaan äärimmäisen hitaasti kasvava ja tunnelmallinen kauhutarina, joka upposi ainakin itseeni kunnolla vasta muutaman katselukerran ja alkuhämmennyksen ylipääsyn jälkeen. Tämä onkin omasta mielestäni helposti yksi parhaista uusista kauhuelokuvista vuosikausiin. Toisaalta vihaajienkin kommentit ymmärtää. Kaikenlaisen adhd-ryminän aikakaudella tällaiset hitaat ja yksinkertaiset pikku elokuvat taitavat lähinnä pitkästyttää suurta osaa potentiaalisesta yleisöstä. Isojen studioiden ulkopuolella tehtynä pienenä indie-leffana tämä taitaa lisäksi erottua liikaa massasta ollakseen jokaisen mieleen. En voi enkä alakaan lupailla tästä mitään uutta suosikkileffaa kaikille, mutta tunnelmallisemman ja hitaamman kauhun ystäville tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen teos.

Hieno yksityiskohta lopusta: Voi. Voi oli vanhaan aikaan kallisarvoista tavaraa ja voita ahnehtivia ihmisiä pidettiin aikoinaan aivan erityisen paheellisina ihmisinä – jopa noitina.


Arvio:4/5


THE WITCH: A NEW-ENGLAND FOLK TALE, Iso-Britannia, USA, Kanada, Brasilia
Ohjaus: Robert Eggers
Käsikirjoitus: Robert Eggers
Näyttelijät: Anya Taylor-Joy, Bathsheba Garnett, Ellie Grainger, Harvey Scrimshaw, Julian Richings, Kate Dickie, Lucas Dawson, Ralph Ineson, Sarah Stephens, Wahab Chaudhry