sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Mind Game (2004)


Nishi on toivoton pelkuri ja pummi, joka viettää iltaa paikallisessa pikaruokalassa yhdessä kouluaikojensa ihastuksen kanssa kun yhtäkkiä sisään astelee aseistautuneita yakuzan miehiä. Sattuneessa välikohtauksessa pöydän alle piiloutunut Nishi kuolee saatuaan gangsterin luodin rektumiinsa. Kuolemansa jälkeen Nishi päätyy astetta psykedeelisemmän jumalan hallitsemaan tuonpuoleiseen ja saa tältä mahdollisuuden palata takaisin elävien kirjoihin. Uudestisyntynyt Nishi päättää rohkaista itsensä ja ottaa elämästään kaiken ilon irti.
Vaikka Mind Game on japanilainen animaatio ja tämä on merkitty animeksi, kaikenlaiset maa- ja genrerajat saa tällä kertaa heittää menemään jo kättelyssä. Masaaki Yuasan elokuvat eivät nimittäin noudata mitään sääntöjä miehen itsensä aivoitusten lisäksi. Mikäli nimi ei ole ennestään tuttu niin kyseessä on sama kaveri, joka tätä ennen mm. vastasi Cat Soupin surrealistisesta hulluttelusta ja oli mukana animoimassa Naapurini Yamadat -leffaa Studio Ghiblillä. Alkukesästä arvostelin miehen uudempaa tuotantoa Kaiban, The Tatami Galaxyn ja Ping Pong the Animationin verran.

Mind Game on nimensä mukaisesti täydellinen trippi jonkun viisivuotiaan lapsen mielikuvituksen omaavan tekijän happoisen mielen syövereihin. Koko elokuvassa ei ole yhtä ainutta vakiintunutta tyyliä, vaan animaatio vaihtelee ripeään tahtiin perinteisestä suttuisesta käsinpiirretystä erilaisiin cgi-kikkoihin ja elävää kuvaa yhdisteleviin rotoskoopattuihin hahmoihin. Jopa yksittäisten kohtausten sisällä hahmojen design heittelee lennosta laidasta laitaan. Miltä esimerkiksi kuulostaa Jumalan kuvaaminen tupakkaa polttavana kultakalana? Tarpeeksi hämärää?
Tarinan itsensä kutsuminen psykedeeliseksi on aikamoista vähättelyä. Toisinaan tässä nähdään pitkiä pätkiä hyvin simppeliltä ja suoraviivaiselta vaikuttavaa draamaa ja sitten yhtäkkiä sukelletaankin ihan kirjaimellisesti hahmon korvien väliin sumuiseen limboon. Vähän ennen puolta väliä tässä esimerkiksi päädytään valaan sisälle vanhan erakon majaan ja tarina alkaa poukkoilla jälleen vakavan draaman ja erilaisten rääkyvän kirkkaissa väreissä kylpevien sambaesitysten, kuviokellunnan ja parodisen baletin välillä. En edes osaa kunnolla kuvailla mitä tässä tarkalleen tapahtuu, koska kaikki on niin tajunnanvirtamaista ja absurdia. Hämärää huumoria ja monimielistä symboliikkaa tässä ainakin piisaa ja paljon.


Tällaisesta sienipöllyssä tehdystä japanilaisesta elokuvasta on mahdotonta antaa kunnollista ja tyhjentävää sanallista kuvausta, niin hämärää ja mielikuvituksellista settiä tämä on. Kaikenlaisten arvostelujen ja selittelyjen sijaan suosittelenkin kutakin katsomaan tämän itse ja tekemään omat johtopäätöksensä. Vaikka tarinasta ei aina täysin selkoa joka kohdassa saanutkaan, loputtomasti heittelevä kokeileva tyyli ja vauhdikas häröily jaksoivat ainakin itseäni viihdyttää. Onhan tämä toki muutenkin sanomaltaan ja hengeltään erittäin iloinen ja positiivinen kokemus. Japanilainen hulluus on ihanaa.
Masaaki Yuasan neroudella ei ole mitään rajoja.


Arvio: 4.5/5


MIND GAME, 2004 Japani
Tuotanto: Eiko Tanaka
Ohjaus: Masaaki Yuasa
Käsikirjoitus: Robin Nishi
Näyttelijät: 
Koji Imada, Sayaka Maeda, Seiko Takuma, Takashi Fujii, Tomomitsu Yamaguchi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.