Time Renegades (2016)

Pelkästään viimeisen parin vuoden aikana on ilmestynyt niin paljon aasialaisia ja erityisesti eteläkorealaisia laatuelokuvia, että tässä alkaa jo pakosti vähän näköä haittaa. Luonnollisesti haluan vielä ennen kevättä arvostella kutakin niin paljon kuin käsiini vain saan. Time Renegades ei varsinaisesti lukeudu kyseisiin laatuelokuviin, enkä sitä sellaisena arvosteluun valinnutkaan. Itse asiassa luin alkujaan tästä jossain vain hätäisen juonireferaatin ja pidin siitä sen verran, että päätin katsastaa sen jos nyt ei suoranaisen hyödyn niin huvin vuoksi ainakin.

Time Renegades on fantasiajännäri, joka seuraa kahta miestä kahdella eri vuosikymmenellä. Erinäisen alkupään onnettomuuden seurauksena näiden kahden miehen välille muodostuu henkinen yhteys, jonka ansiosta toinen astuu nukkuessaan toisen saappaisiin. Seuraavaksi paljastuu, että kaupunkia riivaa mystinen nuoria naisia metsästävä kaasunaamaria pitävä murhamies, jonka unelmakohteita kumpaisenkin miehen niinikään toisiinsa mystisellä tavalla liittyvät tyttöystävät sattuvat olemaan.

Toisin sanoen kyseessä on Your Namea suoraan lainaava trilleri. Itse satun rakastamaan kyseistä leffaa ja mielestäni koko tajunnansiirto on periaatteessa muutenkin sen verran hyvä idea, että olin todella kiinnostunut näkemään mitä Korean pojat saavat aiheesta irti.

Parasta Time Renegadesissa taitaa olla hieno kuvaus: nykyaikaan sijoittuvat jaksot on kuvattu realistisen synkästi ja kylmiä värejä korostaen, kun taas menneisyyteen sijoittuvissa kohtauksissa on käytetty lämpimämpiä värejä, joten kahden erottaminen toisistaan ei ole periaatteessa kovinkaan vaikeaa. Harmittavasti kuvaustakin häiritsee monessa kohtaa suoraan kameraan ja katsojan silmään häiritsevästi heijastuva aurinko, joten sitäkään ei varsinaisesti täysin onnistuneena voi pitää. Leikkaus on päällisin puolin sujuvaa jälkeä muutamaa todella sekavaa kohtausta lukuun ottamatta, toiminta on enimmäkseen hiottua ja näyttelijätkin tekevät kaikin puolin ihan kelpo työtä.

Time Renegadesin tarinapuoli sen sijaan on aivan uskomatonta höttöä. Ensimmäiset parisenkymmentä minuuttia vielä menettelevät, mutta viimeistään siitä eteenpäin homma alkaa pahemman kerran lähteä käsistä ja meno muuttuu nopeasti täydelliseksi sillisalaatiksi, jonka kaikista käänteistä aina ota erkkikään selkoa. Lopussa nähdään jopa ensimmäisestä Paluu tulevaisuuteen -leffasta tuttu salamakliimaksi, mutta tällä kertaa tarkoituksena onkin kärventää murhaveikko kuoliaaksi. Miksei pahista voinut vaikka mukiloida tai puukottaa hengiltä, jäi itselleni ainakin täydelliseksi mysteeriksi. Koko jutussa on pahimmillaan muutenkin järkeä vähän kitsaasti, joten hälläkö väliä.

Ehkä koomisinta ainesta koko elokuvassa on kuitenkin sen täysin överiksi vedetty melodraama: tässä esimerkiksi jatkuvasti toistellaan dramaattisesti jotain aiempaa kohtausta tai jotain hahmojen sanomaa, kuullaan minuuttikaupalla nyyhkyviulujen ulinaa, vedetään tunteilevia hidastuksia hidastusten päälle, veistellään haudanvakavia monologeja vesisateessa ja ties mitä kaikkea. Monessa kohtaa huomasin oikeasti saavani hyvät naurut pelkästään tämän nirhausjännäreille epätyypillisen reippaasti yli vedetystä nyyhkytyksestä kuin varsin sekavahkosta ja hitusen ylipitkästä tarinasta. Siitä pojille annettava kunniamaininta.

Ei tämä kyllä odotetusti millään ilveellä nouse Your Namen kaltaisen modernin klassikon tasolle eikä tämä kai kovin hyvä tai onnistunut leffa muutenkaan ole, mutta melkoista palturia päästäisin suustani jos tätä huonoksikaan menisin haukkumaan. Onhan tällä nyt päivänselvät ongelmansa dramatisointiensa ja sekavuutensa kanssa, mutta pääasia tällaisessa elokuvassa taitaakin olla lähinnä viihdearvo ja sitä tämä ainakin tarjoaa – joskin osin tahattomasti – ainakin kolmen tähden verran, eli sellaisen keskinkertaisen ja kertakäyttöisen viihdehömpän edestä.


Arvio: 3/5


SIGANITALJA, 2016 Etelä-Korea
Tuotanto: Lee Jin-eun
Ohjaus: Jae-young Kwak
Käsikirjoitus: Go Jung-woon
Näyttelijät: Jin-wook Lee, Jin-young Jung, Jung-suk Jo, Ju-wan On, Ki-woo Lee, Min-ho Lee, Soo-jung Lim