Okja (2017)

Okja on virtahepoa tai ylensyönyttä mutanttiporsasta muistuttava ystävällinen cgi-pötkäle, joka elelee pikkutytön ja tämän vanhan isän kanssa tarkemmin nimeämättömässä vuoristossa. Tosi salakavala ja ahne korporaatio kuitenkin kaappaa sympaattisen punkeron ja päättää tehdä siitä makkaraa. Inhan yhtiön puuhia vastustamaan saapuu eläinten vapautusrintama ja pian tyttö päätyykin New Yorkiin häijyn korporaation mainosmannekiiniksi – vähän samaan tapaan kuin se Rob Schneiderin esittämä jääkarhu Norm of the Northissa. Tämä ei siis ole vitsi, nämä oikeasti muistuttavat juoneltaan todella paljon toisiaan.

Täytyy nyt alkuun jo tunnustaa, että pidin tästä elokuvasta kovasti. Tarkemmin sanottuna pidin erityisen paljon Okjan ensimmäisistä kolmesta vartista, jotka sisälsivät muutamia oikeasti kiinnostavia ideoita, hienon pohjustuksen, hyvää näyttelyä, kunnon draamaa ja yhden vauhdikkaan ja näyttävän takaa-ajon. Sen jälkeen homma pysähtyy hetkessä kuin seinään elokuvan tylsemmän jälkimmäisen puolikkaan päästessä vauhtiin. Enää ei nähdä takaa-ajoja tai muutakaan kovin ihmeellistä ennen viimeisiä kohtauksia. Niiden sijaan katsojan naamalle lätkäistään pahimmillaan kymmenien minuuttien edestä juotavaa jaarittelua ja aikoja sitten väsähtäneeksi kliseeksi valjahtanutta korporaatio- ja kapitalismipahistelua.

Tässä kohdin kaivoin jälleen vanhan kunnon Vankileirien saariston esiin.

Kaikkein ikävintä Okjassa on sen päivänselvän sanoman ärsyttävyyteen asti tuputtaminen ja saarnaaminen. Korporaatio paha, lihansyönti pahapahaPAHA, kasvissyönti tuplaplushyvä. Tämän tekijät eivät missään kohtaa edes yritä esittää asiaansa mitenkään erityisen luovasti tai nokkelasti vaan kameran eteen tuodaan pahimmillaan jos jonkinlaista sankarillista aktivistia ja shokkikuvastoa vääntämään asiaa rautalangasta. Lopussa nähdään vielä dramaattisesti hidastettuja kuvia söpöistä surusilmäisistä cgi-virtahevoista ja vauvanorsuista pahan pahan PAHAN korporaation häkeissä geneerisen nyyhkymusiikin pauhatessa imelästi taustalla. Korporaatio- ja kapitalismikritiikin vastineeksi tässä kymmeniä miljoonia maksaneessa kaupallisessa viihdeleffassa kuitenkin nähdään reippaasti äärimmäisen tökeröä tuotesijoittelua mm. Apple-nimiseltä korporaatiolta.

Aivan oma lukunsa on sitten tietysti Jake Gyllenhaalin inhosta irvistelemään pistävä roolisuoritus keljun korporaation tosi ilkeänä korporaatiomiehenä. Kaikki inhan korporaation työntekijät tuntuvat lähinnä kömpelöiltä parodioilta jonkun Bambukarhujen pahiksista, mutta Gyllenhaalin ilveily oli jo häiritsevyyteen asti ikävää seurattavaa – ja loppua kohti miehen heiluminen meni vieläkin ärsyttävämpään suuntaan. En muista, milloin viimeksi olisi yhden ihmisen näyttely häirinnyt yhtä paljon kuin Gyllenhaalin tässä. Joku Tommy Wiseau päässee häiritsevyydessään melko lähelle.

Okjaa katsoessa tulikin lähinnä niin tylsä, että intouduinkin kirjan lukemisen ohella luonnostelemaan mielessäni aiheesta omaa näkemystäni. Oman luonnokseni nimi on ”Poika ja parsakaali”, kapitalismia ja lihansyöntiä ylistävä sydäntä pakahduttava tarina maailman kehitysmaiden nälänhätää ratkaisemaan pyrkivästä hyvästä korporaatiosta sekä itsekkäästä pikku äpärästä ja tämän lemmikkiparsakaalista, jotka yhdessä tekevät lopun ahneen korporaation suunnitelmista. Lopussa ystävyys voittaa ja kehitysmaiden nälkäiset lapset päätyvät kannibalisoimaan toisensa. Lopputekstien jälkeen vihannesmaista yleisöä sitten muistutetaan kondomin käytön tärkeydestä.

Sydämellinen tarina tytön ja cgi-virtahevon ystävyydestä ei toisin sanoen voittanut allekirjoittanutta ollenkaan puolelleen. En tiedä mitä kansa on napostellut tätä katsellessa, mutta itseäni Okjan rasittava saarnaavuus, ylimitoitettu pituus, loputon jaarittelu, paikoin luokattoman huono näyttely ja jatkuva yritys vedota tunteisiin ikävystyttivät siinä määrin, että olisin mieluummin käyttänyt kaksi tuntiani paremmin vaikka järjestelemällä sukkiani. Ei hyvä.


Arvio: 2/5


OKJA, 2017 Etelä-Korea, USA
Tuotanto: Bong Joon-ho, Dooho Choi, Seo Woo-sik, Ted Sarandos, Lewis Taewan Kim, Jeremy Kleiner, Dede Gardner
Ohjaus: Bong Joon-ho
Käsikirjoitus: Bong Joon-ho, Jon Ronson
Näyttelijät: Giancarlo Esposito, Hee-Bong Byun, Jake Gyllenhaal, Lily Collins, Paul Dano, Seo-Hyun Ahn, Steven Yeun, Tilda Swinton