sunnuntai 31. joulukuuta 2017

The Truth Beneath (2016)


Kimin perheen pahimmista peloista tulee eräänä päivänä totta kun perheen tytär Min-jin katoaa salaperäisesti jälkeä jättämättä. Eletään paikallisten valtakunnallisten vaalien aikaa ja vaaleissa ehdolla oleva perheen isä Kim Joo-hyuk haluaa välttää turhaa huonoa julkisuutta kieltäytymällä tapauksen poliisitutkinnoista. Näin ollen perheen äiti yksin joutuu selvittämään tyttärensä kohtaloa. Ennen pitkää myös selviää, ettei äiti todellisuudessa tuntenut tytärtään oikeasti juurikaan niin hyvin kuin kuvitteli…
The Truth Beneathia katsoessa tuli pakosti miettineeksi miten kylmästi ja epäsentimentaalisesti leffa oikeasti kuvaa korealaista yhteiskuntaa ja missä määrin elokuvan antama kuva oikeasti kertoo jotain tekomaastaan. Vähän kollektiivisemmassa kulttuurissa ei yksittäisten ihmisten mielihaluilla ole juuri väliä vaan koko maa palvoo kaikenlaista yhdemukaistamista ja uniformuja sylivauvasta mummuun ja vaariin. Väärän ihmisen kanssa heilastelukin voi olla sosiaalisesti vaarallista – jopa hengenvaarallista – puuhaa ja kiellettyä rakkautta voidaan helposti käyttää aseena ihmisiä vastaan.

Erinomaisen näyttelyn, hyvin kirjoitetun (mm. OldboyChan-wook Park) tarinan ja onnistuneiden dramatisointien ohella tätä katsoessa tulee vähän väkisinkin kiinnitettyä huomiota tämän levottomaan ja vauhdikkaaseen leikkaukseen: yksikään otos koko elokuvassa ei hitaimmillaan ja rauhallisimmillaankaan kestä 10-20 sekuntia kauempaa. Kikka on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen, mutta se toimii ja tekee The Truth Beneathin tunnelmasta sopivan hektisen ja sähköisen. Näin jännärit nimenomaan kuuluisikin leikata.
Niin paljon kuin tämänkin toivoisi hipovan täydellisyyttä, näin ei kuitenkaan luonnollisesti ole. Siinä missä alun kolmannes ja viimeinen puolituntia ovat elokuvan ylivoimaisesti parasta antia, ovat keskimmäiset parisenkymmentä tylsää minuuttia sen verran tyhjää seisoskelua, että sinä aikana juoni karkaa hetkeksi täysin käsistä ja elokuvan hieno tunnelma katkeaa täydellisesti. Tylsän keskiosan lopussa tarina alkaa jälleen koota itseään ja rakentua jälleen pikkuhiljaa kohti mysteerin lopullista ihanan tylyä ja synkkää loppuratkaisua, mutta olisipa senkin rakentumaisen voinut koota nykyistä huomattavasti tehokkaammin ja tiiviimmin ohi tylsän joutovaiheen. Nyt keskinen kolmannes tuntuu lähinnä joltain C.S.I:n korealaiselta erikoisjaksolta kuin aidolta A-tason jännärielokuvalta.
The Truth Beneath jätti ainakin itselleni todella kaksijakoiset fiilikset puolesta ja vastaan. Toisaalta tässä on todella vahvoja kohtauksia ja toteutus on enimmäkseen erittäin onnistunutta, mutta toistaalta tähän on jäänyt aivan liian paljon joutavaa tyhjäkäyntiä, jotta tätä voisi nostaa edes viime vuoden parhaiden jännäreiden joukkoon – muutama tätäkin parempi on toki tehty. Sanoisin, että Truth Beneath on keskitasoa parempi katoamisjännäri, muttei missään mielessä erityisen ikimuistoinen tai poikkeuksellisen munaskuille potkivaa tykitystä. Kolme ja puoli tähteä taitaakin olla tarpeeksi tälle.


Arvio: 3.5/5


BIMILEUM EOPDA, 2016 Etelä-Korea
Tuotanto: Lee Mi-young, Kim-yun Ho
Ohjaus: 
Kyoung-mi Lee
Käsikirjoitus: 
Chan-wook Park, Da-Young Kim, Kyoung-mi Lee, Seo-kyeong Jeong, So-young Jung
Näyttelijät: 
Cheol-woo Han, Eui-sung Kim, Gin-goo Kim, Ju-hyuk Kim, Min-jae Kim, So-hee Kim, Ye-jin Son, Yu-hwa Choi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.