Neon Bull (2015)

Toistaiseksi kovin lyhyehkön eloni aikana olen nähnyt elokuvien kautta monenlaisia puolia ja ihmiskohtaloita Brasiliasta: Raaka joukko kuvasi perinteistä latinalaista macho-kulttuuria, Limite vei pakenemisteemaisen sanomansa jo vähän kikkailun puolelle ja City of God kuvasi faveloiden köyhien lasten ja nuorten kohtaloita. Neon Bull on jälleen yksi lisäys brasilialaisen elämänmuodon monimuotoisten kuvausten piiriin: seksiä tihkuva elokuva maata kiertävästä rodeosta eli sikäläisittäin vaquejadasta, jossa cowboyt vievät härkiä maahan nykäisemällä näitä hännästä.

Koko jutun perimmäinen twisti piilee siinä, etteivät perinteisinä sankareina kuvatut cowboyt varsinaisesti ole tässä keskeisessä osassa laisinkaan vaan tarina seuraa vauhdikkaan ja yltäkylläisen sirkuksen köyhien työläisten arkea. Lähimmäksi klassisen päähenkilön määritelmää tässä pääsee lehmiä hoitava ja räätälin urasta unelmoiva Inemar, joka hyödyntää salaista intohimoaan tekemällä hevosnaamareita ja provokatiivisia vaatteita työläisryhmän naiskuskille, jolla on tapana esiintyä rodeoiden yhteydessä eroottisena tanssijana.

Neon Bullin tarinasta itsestään taitaa olla kovin turhaa etsiä mitään kauhean kiinnostavia tai yllättäviä käänteitä, sillä pääpaino tässä on enemmän kerronnassa ja kuvauksessa kuin itse sisällössä. Gabriel Mascaron pääpointtina tuntuu olevan eläinten ja ihmisten – erityisesti köyhien työläisten – aseman ja sielunelämän rinnastaminen: koko elokuva esimerkiksi on täynnä erilaisia freudilaisia symboleja ja päivänselviä viittauksia ihmisen anatomiaan, työläiset matkaavat ja asuvatkin eläinten kanssa samoissa karsinoissa.Parissa kohtaa nähdään vielä hämmentävä strippiesitys, jossa tanssija pitää hevosmaskia ja hevosen kavioita muistuttavia paksupohjaisia kenkiä.

Oma suosikkini edellisistä on jo melko alussa nähtävä kohtaus, jossa virtuoosimainen hevosmies esittelee katsojalle temppujaan hevosensa kanssa: ensin polle menee polvilleen, sitten selälleen ja kääntyilee ja kierii maassa hevosmiehen käskyjen mukaisesti. Välillä hevonen jähmettyy paikalleen ja antaa hoitajansa hieroa ja kutittaa sitä hitaasti vatsasta. Kohtaus on mielettömän hienosti tehty ja sopii passelisti elokuvan ideaan ihmisen ja eläimen vertauksesta.

Mutta on tässä ihan paljasta pintaakin ja tietysti eläimellisyys on niidenkin suhteen viety mahdollisimman pitkälle. Toisin kuin jossain jenkkielokuvissa tässä seksiä ja erotiikkaa ei ole koetettukaan dramatisoida tai kaunistella vaan ne läväytetään katsojan eteen sellaisenaan kaunistelemattomana ilman päälle läväytettyjä musiikkeja tai kikkakameroita. Yhdessä kohtaa Iremar esimerkiksi rakastelee viimeisillään raskaana olevan naisen kanssa ja kohtauksen äänimaailma on toteutettu siten, että katsoja kuulee tarkoituksella äärimmäisen tarkkaan henkilöhahmojen hengityksen ja joka ainoan rapsahduksenkin. Tylyä ja hämmentävän suorasukaista, mutta sopii elokuvan varsinaiseen teemaan.

En jaksa uskoa, että näin erilainen ja karu elokuva jaksaa kauheasti viihdyttävämpään ja helpommin nieltävään jenkkituotantoon tottunutta mainstream-yleisöä hirveästi liikuttaa, mutta itse pidin paljonkin Neon Bullin rehellisen omanlaisestaan otteesta. Tällaisten säväyttävien elämysten vuoksi ulkomaisen art house -tuotannon katsominen on yleensä niin paljon antoisampaa kuin helpompien massaleffojen. Miksikään vuoden parhaaksi tai ajattomaksi klassikoksi tätä ei ilkeä ristiä, mutta onpahan ainakin rohkeasti erilainen.


Arvio: 4/5


BOI NEON, 2015 Brasilia, Uruguay, Alankomaat
Tuotanto: Rachel Ellis
Ohjaus: Gabriel Mascaro
Käsikirjoitus: Gabriel Mascaro
Näyttelijät: Abigail Pereira, Josinaldo Alves, Juliano Cazarré, Maeve Jinkings, Marcelo Caetano, Roberto Berindelli, Samya De Lavor, Vinícius de Oliveira