Age of Shadows (2016)

Kadunmiehen ensimmäinen mielikuva keskimääräisestä aasialaisesta elokuvasta taitaa olla joku pienellä budjetilla tehty vauhdikas toiminta- ja eksploitaatiopätkä tai vähän isommalla rahalla tuotettu massiivinen historiallinen spektaakkeli mallia Kenji Mizoguchi. The Age of Shadows edustaa jonkinlaista sopusuhtaista yhdistelmää kahden edellisen välimaastosta; kyseessä on nimittäin isolla budjetilla ja A-tason näyttelijöillä tuotettu historiallinen toimintajännäri, johon saatiinkin tuotantoapua ihan Amerikoista asti. Suomessa tämä on tainnut piipahtaa lähinnä kuluneen vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festareilla, muttei teattereissa sen ihmeemmin. Import-julkaisuja tästä jo onneksi löytääkin sopuhintaan.

The Age of Shadowsin tarina sijoittuu 1920-luvulle, Japanin hallitsemaan Itä-Aasiaan. Päähenkilö elokuvassa on Song Kang-hon esittämä, japanilaisten isäntien piikkiin työskentelevä ja paikallisen vastarinta- ja vallankumousliikkeen miehiä metsästävä korealainen komisario, joka päätyy lopulta itse puun ja kuoren väliin, äärimmäisten moraalisten kysymysten äärelle. Muista henkilöhahmoista on mainittava Uhm Tae-goon joka solullaan esittämä näätämäinen Hashimoto, loistava hahmo ja mieletön roolisuoritus.

Tiedättekö mitä The Age of Shadows ensinnä tuo mieleen? Martin Scorsesen ja Francis Ford Coppolan. Itse tarinan lisäksi lähes jokainen kohtaus, hahmot, toiminta sun muu on parhaimmillaan kuin suoraan jostain Scorsesen ja Coppolan leffoista napsaistu, etenkin keskivaiheilla tuleva juna- ja lopun japanilaismiehittäjien juhliin sijoittuvat finaalikohtaukset. Tavallaan todella ironista, että samaan aikaan kun Scorsese itse teki omaa tribuuttiaan itämaisille elokuville (Silence), idän ihmemiehet tekivät omaansa Scorseselle. Viehättävä yhteensattuma ja viehättäviä elokuvia kumpikin.

The Age of Shadows on alusta loppuun taattua korealaista laatutyötä ja muhkeat tuotantoarvot myös paistavat komeasti joka kolosesta ja huokosesta. Elokuvan lavastus ja puvustus ovat kauttaaltaan äärimmäisen tarkkaa laatutyötä, osa elokuvasta on selvästi kuvattu studio-olosuhteissa ja osa ilmeisesti aidossa ympäristössä, mutta näiden eroa tuskin huomaa. Muutamassa kohdin liikutaan jo film noirin maisemissakin sateisine pimeine kujineen ja vakoojaleikkeineen päivineen. Viimeinen ei ehkä ole mene niin realismin puolelle, mutta tuopa väriä tarinaan.

Harmittavasti The Age of Shadowskaan ei ole mikään lajityyppinsä täysosuma. Alussa etenkin tuntuu olevan turhaa dialogia ja tyhjäkäyntiä kymmenien minuuttien edestä eikä suunta oikeastaan lähde paranemaan päin ennen puoliväliä ja kunnon toimintakohtauksia. Ohjaaja lisäksi ei ole oikein osannut päättää kuvatako tarinaansa päähenkilön vai kapinallisten näkökulmasta, joten tässä tyydytään vain leikkaamaan kumpaakin ristiin ja etenkin päähenkilön osalta persoonallisuuden hahmottuminen jää pahasti puolitiehen Song Kang-hon hienosta pääosasuorituksesta huolimatta.

Onneksi The Age of Shadows kuitenkin toimii parhaimmillaan juuri niin kuin tällaiset aasialaiset mättöleffat yleensä tuppaavat toimimaan. Omassa kopiossani oli vielä niin huonot tekstitykset, että päätin katsoa ilman eikä kokemus oikeastaan siitä juurikaan kärsinyt, mikä viittaa erityisen onnistuneen visuaalisen tarinankerronnan suuntaan. The Age of Shadows on kauttaaltaan laadukasta jälkeä nimekkäitä näyttelijöitään myöten. Neljää tähteä vähemmän tällaiselle ei voi missään nimessä antaa, muttei alun töpeksinnän vuoksi enempääkään. Neljä, neljä on hyvä.


Arvio: 4/5


MILJEONG, 2016 Etelä-Korea
Tuotanto: Jeong-hwa Choi
Ohjaus: Jee-woon Kim
Käsikirjoitus: Jee-woon Kim
Näyttelijät: Byung-hun Lee, Kang-ho Song, Kirk Thornton, Kyle Hebert, Michael McConnohie, Richard Epcar, Sean Chiplock, Yoo Gong