Miehisesti murisevat punaista lihaa syövät heterorintakarvani ovat sitä mieltä, että Fist of the North Star on parasta örkkiviihdettä, jota rahalla vain voi saada. Missään muussa sarjassa ei varmaan ikinä ole yhdistynyt yhtä ainutlaatuisen huikealla viihdyttävällä tavalla miehinen mörinä ja pullistelu loputtomaan tappeluun ja täysin tyhjäpäiseen meininkiin. Elokuvaversio pani vieläkin paremmaksi lisäämällä sekaan kunnolla gorea, räjähteleviä aivoja ja hilpeän puisevat enkkudubit. Sekä alkuperäinen sarja että siitä tehty animoitu elokuva kuuluvat omasta mielestäni kunnon örinäviihteen timanttisempaan kastiin.
Ilmeisesti Hollywoodissakin ymmärrettiin miehistäkin miehisemmän puupääviihteen runollisen kauneuden päälle. Harmi vain, että projekti oli tuhoon tuomittu jo alkuunsa. Koko sarjakuvan ja MANimeversioiden kauneus ja viihdyttävyys perustui alun alkaenkin koko homman epärealistiset mittasuhteet saavuttavaan örveltämiseen, jota näyteltyyn elokuvaan taida saada mahdutettuakaan. Asia nähtävästi huomattiin ennen pitkää myös sikariportaassa ja Pohjantähden nyrkki päätettiinkin julkaista suoraan videolla. Jos ei toistaiseksi muuta, niin tässä ei ainakaan napata luoteja ilmasta hampailla tai murskata tankkeja tosimiestyyliin paljain käsin niin kuin sarjassa.
Fist of the North Starin tarina sijoittuu Mad Max -tyyliiseen post-apokalyptiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunnan rippeet käyvät loputonta taistelua jäljellä olevista rajallisista resursseista. Pääosassa elokuvassa on vanha salaperäinen salamurhaajien klaani, jonka voittamattomat jäsenet ovat hajaantuneet kuka minnekin rakentamaan omaa valtakuntaansa. Tarinan pahis on Shin, joka alkuaan kaappaa hyvissalamurhaaja Kenshiron naisen ja jättää Kenin erämaahan kuolemaan. Mutta Kenpä ei kuolekaan vaan alfaurosten kuningas lähtee kostoreissulle ja vetelee siinä sivussa kaikenlaisia pikkunilkkejä pataan.
Ensimmäinen ja ehkä isoin ongelma koko elokuvassa on, että siitä on yritetty tehdä liian uskollinen remake vuoden 1986 kurkolle animeversiolle, jopa siinä määrin ettei se oikeastaan selitä jutun juonta kovinkaan selkeästi auki vaan olettaa yleisön jo tuntevan tarinan ja hahmot ennestään. Onnetonta sähellystä pahentaa entisestään koko ydintarinan primus motorin, eli Kenin ja Shinin ensikohtaamisen siirtäminen alun prologista epämääräisen sekaviksi flashbackeiksi keskelle elokuvaa. Jos ei ole lukenut alkuperäistä sarjakuvaa tai nähnyt animea, tämä todennäköisesti saa pään pahemman kerran pyörälle.
Alkuperäinen Fist of the North Star on yksinkertaisuudessaan tarina tappelevista ja machoilevista muskeliukkeleista, mutta jostain syystä tähän elokuvaan on päätetty panna pahoille ukoille pyssyt. Minäpä kysyn: Mihin tosimies tarvitsee pyssyjä? Aito oikea mahtisonni repii sydämet vihollistensa rinnasta ja syö ne aamupalaksi vihreiden barettien kanssa. Alkuperäisessä sarjassa Kenshiro on niin badass, että viholliset räjähtävätkin kappaleiksi ukon lyönneistä! Tässä turpasaunakin on harmittavan realistista kamaa lukuun ottamatta muutamia tahattoman koomisia yrityksiä emuloida alkuperäissarjan badass-liikkeitä ja kohtauksesta toiseen jatkuvaa ylinäyttelyä. Alkuperäissarjan Rein makeita valoshow-tappoja ei tässä nähdä sen enempää kuin itse hahmoakaan.
Näyttelijöistä pääosassa heiluvan martial arts -konkari Gary Danielsin huitomista katselee ihan mielikseen, mies on tässä ainakin fyysisesti hyvässä tikissä. Costas Mandylos ei ehkä fyysisesti istu tappelufilmin pahikseksi, mutta mies ainakin näyttää ja kuulostaa animen Shiniltä, mikä ainakin itseni yllätti täysin. Suomalaisittain kaikkein kiinnostavimman ja parhaan roolin vetää kuitenkin Tony Halme parimetrisenä kaljuna ja tatuoituna öykkärinä. Harmittavasti Tonyn aika elokuvassa jää kovin lyhykäiseksi, mutta suomalaista elokuvahistoriaa kai tämäkin. Huhaa!!1
Loppukaneettina sanottakoon, ettei tämä ihan aikuisten oikeasti taida olla niin huono kuin voisi olla. Kaikki alkuperäissarjan hassu överiys loistaa lähes täydellisesti poissaolollaan ja koko homma on muutenkin äärimmäisen kalsea ja kömpelösti kerrottu, mutta tässä sentään yritettiin pysyä mahdollisimman uskollisena alkuperäismateriaalille; homma ei vaan yksinkertaisesti toimi vaikka muodollisesti oikealla aaltopituudella liikutaankin. Järki haluaisi antaa tälle yhden tähden, mutta miehekkäät punaista lihaa syövät heterorintakarvani murahtelevat siihen sävyyn, että kaksi tai tulee turpiin. Olkoon siis kaksi.
FIST OF THE NORTH STAR, 1995 USA
Tuotanto: Mark Yellen, Akihiro Komine
Ohjaus: Tony Randell
Käsikirjoitus: Peter Atkins, Tony Randele
Näyttelijät: Chris Penn, Costas Mandylor, Gary Daniels, Tony Halme
Tuotanto: Mark Yellen, Akihiro Komine
Ohjaus: Tony Randell
Käsikirjoitus: Peter Atkins, Tony Randele
Näyttelijät: Chris Penn, Costas Mandylor, Gary Daniels, Tony Halme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.