Fist of the North Star (1984)

Kyllästyttääkö animen leimautuminen joksikin teinityttöjen, pikkulasten ja munattomien androgyynien nörttihipsterien viihteeksi? Kyllästyttääkö tympeä ja kliseinen animemekastus, kasvissyöjähipit ja pasifistihihhulit? Haluatteko oppia seikan jos toisenki valkoisen lihaa syövän heteromiehen herkästä sielunelämästä, kaiken heikkouden tieltään murskaavasta maskuliinisuudesta ja tosimiehuudesta yleensä? Look no further, my niggas. Örkkiviihteen ylikeisari Fist of the North Star on vastaus kaikkeen tähän ja enemmän. Tämä sarja tihkuu niin paljon testosteronia, että pelkästään sen katsominen kasvattaa kilokaupalla partaa ja rintakarvoja sekä nostaa penkkitulosta välittömästi semmoiset sata kiloa vähintään. Ei suositella tytöille, parrakkaat ja karvaiset naiset ei ole kauhean hottiksia.

Sarjan tarina kertoo post-apokalyptisessä maailmassa seikkailevasta jättimäisillä kulmakarvoilla ja otsalla varustetusta hyvästä taistelulajimestari Kenshirosta, jonka päämääränä on pelastaa naisensa vanhan verivihollisensa Shinin kynsistä, auttaa matkan varrella heikompiaan ja antaa siinä sivussa kaikenmaailman pikkutorspoille pataan loputtoman machon pullistelun ja örinäkonsertin säestämänä. Kenshiro on luonnollisesti niin kova jätkä, että pystyy kävelemään betoniseinistä läpi ja nappamaan luodit ilmasta vaikka hampaillaan. Kenin lyönneistä ja potkuista ei jää pahiksiin edes mustelmia ja katkenneita luita, vaan yleensä koko ukko räjähtää kerrasta tuhannen kappaleiksi. On se kova.

Minä rakastan tätä sarjaa. Yksikään toinen näytelty tai piirretty sarja ei ole tuottanut itselleni yhtä paljon huvia ja iloa kuin tämä örinäviihteen voittamaton ykkönen. Ei Fist of the North Starissan missään kohtaa oikeasti mitään järkeä ole, mutta meno on parhaimmillaan niin överin hurmeista väkivaltaoopperaa, ettei tätä oikeasti voi muuta kuin rakastaa. Yhdessä jaksossa Kenshiroa vastaan tulee ihan oikea tankki, josta Ken vain vetää tosimiestyyliin rääkyen paljain käsin läpi ja romuksi, bitch. Tätä hauskuutta piisaa yhteensä yli 100 jaksoa ja 50 tuntia, ja homma menee edetessään aina vain pölhömmäksi ja pölhömmäksi. Mitä sitä turhaan runoilemaan ja filosofoimaan kun turpakäräjä ja selkäsauna on kuitenkin ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan.

Ehkä ainut ongelma itselläni tässä on lähes joka jaksossa paistava karkea sensuuri. Jokainen tämän animoidun elokuvaversion nähnyt tietää miten graafisen raaka ja verinen tämä kama oikeasti on; parhaimmillaan vastaan tulevista pikkuörkeistä ei jää jäljelle kuin kasa gorea, irtojäseniä ja litrakaupalla verta. Ilmeisesti Japanin hipit ja kukkahatut säikähtivät tämän hurmeista menoa sen verran, että pahimmat gore-kohdat on leikattu suosiolla pois ja kaarena lentävä veri on värjätty valkoiseksi. Mikä on ensimmäinen juttu, mikä tulee mieleen miehisistä miehistä ja lentävästä valkoisesta nesteestä? Aivan niin. Tämän on pakko olla joku käytännön pila, mitenkään muuten tällaista kömmähdystä ei oikein voi ymmärtää. Tarkoittaa lisää hupia, mutta tällä kertaa varmaankin tahattomasti.

Fist of the North Starilla on kyllä pallit paikallaan. Tämä on taatusti aidointa ja alkuvoimaisinta animea – vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa MANimea, jota tältä planeetalta vain löytyy, joku Dragon Ball Z on örinämeiningin suhteen vain kalpea varjo verrattuna tämän tajunnan präjäyttävään upeuteen. Tämä sarja tekee pojista tosimiehiä ja tosimiehistä jotain seksuaalisia tyrannosauruksia. Kaikenmaailman pasifistit, kasvissyöjät ja nonbinary-pellet älkööt tähän vaivautuko. Lihaaaa!!!!!!


Arvio: 5/5

HOKUTO NO KEN, 1984 Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Tomoharu Katsumata
Käsikirjoitus: Toshiki Inoue
Näyttelijät: Akira Kamiya, Kaneto Shiozawa, Kenji Utsumi, Norio Wakamoto, Ryô Horikawa, Takaya Hashi