Appleseed (1988)

Jokin aika sitten siivoillessani kaappejani löysin läjän vanhoja, lähes täysin koskemattomia leffoja, jotka olin syystä tai toisesta unohtanut tai ainakin halunnut unohtaa. Aiemmin arvostelemani AD Police saattaa hyvinkin olla epäonnistunein hankintani ikinä, mutta samaisella kauppareissulla ja samasta Anttilan alekorista nappaamani Appleseed pääsee aika lähelle. Siihen maailmanaikaan en varsinaisesti tiennyt Masamune Shirowsta tai alkuperäissarjakuvasta, mutta kannessa komeilevat nimet Gainax ja Hideaki Anno saivat menemään halpaan pahemman kerranksi tunnu olevan kovinkaan kaksista persoonallisuutta eikä sitä vähääkään turhaan yritetä kehitellä oikein mihinkään suuntaan.

Tahatonta komiikkaa ainakin itselleni toi tämän elokuvan hämmentävä robottihahmo, joka jostain kumman syystä käyttää vaatteita sekä syö ja juo kuin ihminen. Omaan käsityskykyyni ei mahdu miksi kukaan haluaisi rakentaa robotille esimerkiksi ruuansulatusta tai erillisiä tuntohermoja vilun ja lämmön tuntemiseen tai miksi robotti pitäisi vaatteita pelkän häveliäisyyden tähden. Olen kuullut, että sarjakuvassa robotti on vielä naispäähenkilön rakastajakin, joten sille on pitänyt tehdä ”se” elinkin. Only in Japan…

Appleseed sijoittuu kolmannen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Ihmiskunta on rakentanut itselleen utopistisen suljetun kaupunkivaltion, jossa ihmiset sekä androidit elävät rinta rinnan ja jossa kuria ylläpitää erikoispoliisi ESWAT. Tarina on käytännössä Ghost in the Shellin prototyyppi, jossa naispoliisi yhdessä robottiparinsa kanssa jahtaa kaupunkivaltion tuhoamista suunnittelevaa terroristia.

Tarinasta itsestään ei voi kyllä muuta sanoa kuin että se on pahuksen tyhmä, amatöörimäisesti kyhätty ja laimea kuin lasillinen vettä. Alussa katsojan eteen lyödään minuuttikaupalla jaarittelevaa tekstiä, jossa selitetään koko tarinan maailman perusideaa auki. Itse tarinassa on yritetty käsitellä turvallisuuden ja vapauden ristiriitaa, mutta se ei oikeasti tunnu pureutuvan aiheeseensa oikein mitenkään saati sitten etene yhtään mihinkään. Yhdelläkään hahmolla ei lisä

Toisin kuin AD Policen tapauksessa, tässä sentään oli alkuperäinen hyväksyttävää tasoa oleva japanilainen dubi mukana, mutta yllättäen tässä englanninkielinen näyttely ja käännös on niin kamalaa, että se on oikeastaan paikoitellen jo tosi hauskaa. Erityisen paljon pisti hymyilyttämään hahmojen jatkuva ja turha kiroilu, joka yhdessä hirveän näyttelyn kanssa tuntui enemmän tahattoman koomiselta kuin miltään muulta. Kuvitelkaa alkuperäinen Smurffit vaikka jonkun Sausage Partyn kiroiluvaihteella ja saatte tämän.

Animaation taso ei vastaavasti tässä ole Gainaxin tuotannoksi kovinkaan kaksinen. Todellisuudessa tätä on ollut tekemässä jopa viisi eri studiota, joten mikään Hideaki Annon ja kumppaneiden ikioma tuotanto tämä ei varsinaisesti ole laisinkaan; kummankin nimet komeilevat kannessa lähinnä markkinointimielessä. Ehkä jotkut kasarianimen fanit saavat tästä tyylistä nostalgiaviboja, mutta itse en ainakaan pitänyt tätä animaatiomielessä mitenkään ihmeellisenä tuotoksena.

Ja siinä se sitten taisikin olla. Appleseed on lähinnä tahattoman koominen räpellys ilman sen kaksisempaa järjellistä sisältöä. Inhosin tätä ensimmäisellä katselukerralla niin paljon, että homma katkesi jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ja leffa päätyi nopeasti samaan limboon AD Policen kanssa. Nykyään tämän tyhmyydelle ja kädettömyydelle osaa jo nauraa sen verran, ettei kaiken kuppaisuus pysty täysin kokemusta pilaamaan. Silti, olisi sillä tuhlatulla eurolla varmasti parempaakin saanut.

APPURUSHIDO 1988; Japani
Tuotanto:-
Ohjaus: Kazuyoshi Katayama
Käsikirjoitus: Kazuyoshi Katayama, Masamune Shirow
Näyttelijät: Kenichi Ono, Kouji Totani, Kumiko Takizawa, Mari Yokoo, Masako Katsuki, Masayuki Omoro, Mayumi Shou, Mika Doi, Toshiko Sawada, Toshio Furukawa, Yoshisada Sakaguchi