Kaiba (2008)

Äskettäin tehdessäni jotain aivan muuta huomasin, etten vieläkään ole tullut arvostelleeksi avantgarde-animaattori Masaaki Yuasan tuotantoa laisinkaan. Itse asiassa kukaan ei ole tainnut tällä sivustolla toistaiseksi arvostella tai edes pisteyttää mitään tältä kaverilta, mikä on valtava sääli, sillä kyseessä on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista ja obskuureimmista animeohjaajista, joka ansaitsisi mielestäni paljon enemmän kuin pelkän pienen piirin kulttisuosion.

Kaikista Yuasan teoksista Kaiba, yksi maestron ensimmäisistä televisiotuotannoista, taitaa olla helpoin ja katsojaystävällisin tapa tutustua miehen arvaamattoman villiin ja monipuoliseen tuotantoon. Sarjahan oli jo ilmestyessään valtaisa arvostelumenestys ja se voitti paljon palkintojakin, muttei kuitenkaan noussut massojen suosioon siinä määrin, että sitä olisi länsimaihin missään vaiheessa edes ajateltu tuoda. Yu-Gi-Ohin Kaiban kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Sarjan tarina sijoittuu villin mielikuvitukselliseen, klassisesta kyberpunkista ja vanhoista Osamu Tezukan sarjakuvista vaikutteita saaneeseen fantasiamaailmaan, jossa muistoja voidaan tallentaa erilliselle sirulle ja siirtää vaivattomasti keinotekoisesta ruumiista toiseen; kunkin hahmon lopullisesti kuoltua näiden muistot hajoavat kupliksi ja liittyvät maailman läpi virtaavaan muistojen jokeen.

Varsinainen tarina alkaa, kun mystisellä symbolilla merkitty reikärintainen poika herää muistinsa menettäneenä. Kaiban ydintarina muistuttaa paljon sellaisen klassisen roolipelin kuin Planescape: Tormentin vastaavaa, jossa pelaaja ohjasti muistinsa menettänyttä kuolematonta hahmoa tarkoituksenaan selvittää hahmon kadonnutta menneisyyttä. Kaibassa menneisyyden selvitys ei suinkaan ole tarinan keskeisenä primus motorina, vaan ensimmäisen seitsemän episodimuotoisen jakson ajan muistinsa menettänyt poika on lähinnä hiljainen sivustakatsoja yksittäisissä satumaisissa tarinoissa, hahmon menneisyyden paljastuessa vasta viidessä viimeisessä yhtenäisemmässä jaksossa.

Visuaalisesti Kaiba on lähempänä jotain yksinkertaista pikkulasten värityskirjaa tai jotain playstationin Klonoan lapsekasta tyyliä kuin perinteistä animea; omalla tavallaan tämä toi vähän mieleen sellaisen elokuvan kuin Milo - Kuun vartija. Tässä ei oikeasti nähdä tai kuulla ainuttakaan perinteistä animeklisettä, jättirobotteja tai suurisilmäisiä teinihahmoja tai muuta sen sellaista. Musiikkinakaan ei raikaa perinteinen j-pop vaan muutaman yksinkertaisen melodian ja niiden variaatioiden pohjalta koottu nätti ja tunnelmallinen, ehkä vähän ambient-henkinen soundtrack, joka etenkin haikeammissa kohdissa vei mukanaan täysin. Jos tätä ei tietäisi japanilaiseksi animaatioksi, tätä tuskin osaisi yhtäkkiä sellaiseksi arvatakaan, sen verran erilainen tämä on. Kuten Yuasan työt yleensä.

Vähän lapsekas ulkoasu on luonnollisesti melkoisessa ristiriidassa itse tarinan kanssa. Kaiban tarina nimittäin on pitkälti aikuisille kirjoitettu älykäs satu, jossa nähdään yllättävänkin paljon seksiä ja väkivaltaa sekä käsitellään paljon synkempiä ja vakavampiakin aiheita, kuten menetystä, surua, yksinäisyyttä, vallanhimoa ja kuolemaa. Kaiban maailma on pirteästä värikkyydestään huolimatta melkoisen melankolinen ja surumielinen paikka, jossa jokaisella hahmolla tuntuu olevan oma traaginen menneisyytensä ja jokaista onnen hetkeä varjostaa aina vääjäämättömän menetyksen aave.

Tarinan hahmoista ja maailmasta ei oikeastaan voi muuta sanoa, kuin että ne ovat kaikki loistavasti kirjoitettu ja suunniteltu, kussakin on syvyyttä paljon enemmän kuin tällaisissa sarjoissa keskimäärin. Kaiban tarina itsessään on sikäli poikkeuksellisesti kerrottu, ettei se ala kronologisessa mielessä alusta vaan keskivaiheilta ja tarinan varsinainen alku paljastetaan lopussa, mikä yhdessä kahdeksannessa jaksossa muuttuvan kerrontatyylin ja kaiken yleisen abstraktiuden kanssa hämmentää varmuudella ensimmäisellä katsomiskerralla paljon. Tämä onkin niitä sarjoja, jotka pitää katsoa muutamaan kertaan saadakseen kaiken ilon irti.

Pienestä loppupään töksähdyksestä huolimatta Kaiba on ainakin omissa kirjoissani parhaita ja persoonallisimpia animesarjoja joita olen koskaan nähnyt. En ihan heti muista milloin olisi televisiosarja viimeksi samanaikaisesti imenyt yhtä vaikuttavasti mukaansa, ihastuttanut rajattomalla luovuudellaan ja koskettanut itseäni tunnetasolla niin paljon kuin Kaiba teki. Ei tämä kaiketi paras koskaan tehty teos genressään ole, mutta sanoisin sen kuuluvan helposti ainakin kymmenen tai kahdenkymmenen parhaan kaltaisensa joukkoon. Katsokaa niin tiedätte.

Arvio: 5/5

KAIBA, 2008 Japani
Ohjaus: Eun Young Choi, Masaaki Yuasa, Michio Mihara
Käsikirjoitus: Eun Young Choi, Masaaki Yuasa, Michio Mihara
Näyttelijät: Hisao Egawa, Houko Kuwashima, Mamiko Noto, Romi Park, Wasabi Mizuta