Eight Crazy Nights (2002)

Olen kuullut ja lukenut erinäisistä lähteistä, että Adam Sandler on siviilissä mielettömän mukava ja hauska tyyppi, varmaan rennoin kaveri koko Hollywoodissa. Harmittavasti kaveri vain sattuu olemaan elokuvantekijänä niin kovin kädetön, ettei siitä tosielämän neroudesta välity hippuakaan miehen elokuviin, vaan näissä liikutaan yksittäisiä onnistumisia ja hyviä läppiä lukuun ottamatta yleensä vähintäänkin aivot sulattavan nolostuttavissa tunnelmissa. Jouluhirvitys nimeltä Eight Crazy Nights saattaa olla miehen kaikista elokuvista huonoin tai ainakin yksi absoluuttisesti huonoimmista. Tämän katsomalla jos miten saa joulunsa pilattua.

Elokuvan tarinan päähenkilönä huiskii ja heiluu Adam Sandlerin esittämä juutalainen pummi, jolta ei heru sen enempää joulu- kuin hanukkamieltäkään. Ympäristönsä terrorisoinnin mentyä vähän turhan pitkälle tämä kiusankappale annetaan paikallisen koripallovalmentajan matkaan yhdyskuntapalvelua suorittamaan ja entisiä pahoja tapoja parantamaan. Siinä sitten pissa tulee ja kakka lentää ja möhöhöhöhöö.

Isoin ongelma omasta mielestäni koko elokuvassa on Adam Sandlerin hahmo itse. Normaalisti minkä tahansa muun elokuvan päähenkilölle annettaisiin jotain positiivisia ja inhimillisempiä puolia samaistumista varten, mutta tässä Sandler on pelkkä inhottava kiusankappale alusta loppuun; edes hahmolle kirjoitettu traaginen menneisyys ei riitä tekemään Sandlerista yhtään sen pidettävämpää. Tietysti tässä on koetettu tehdä tarinaa muutoksesta ja anteeksiannosta ja lopussa pahasta pojasta pitäisi kuoriutua symppis, mutta tätä ei oikeasti tapahdu kuin hahmojen puheissa. Itse koin Sandlerin hahmon on vähintään yhtä inhottavaksi lopussa kuin mitä se alun alkaenkin oli.

Voi hyvä luoja sentään sitä kärsimyksen ja kiirastulen määrää, joka tätä katsoessa joutuu lävitse käymään pelkän ääninäyttelyn vuoksi. Ensimmäiset tuskan hetket kuullaan jo heti alkutekstien jälkeen Rob Schneiderin kertojaäänen ja hermoja riipivän kamalan kiinalaisimitaation myötä. Parhaimmillaan äänessä kuullaan ihan oikeita siedettäviä näyttelijöitäkin, mutta jostain käsittämättömästä syystä jo valmiiksi ääninäyttelijänä kehno maestro Sandler päätti hoitaa keskeisimmät roolit itse. Mestarin krapulaiselta munamieheltä kuulostava äänenvääntely ja ulina on sanalla sanoen hirvittävää kuultavaa. Mutta vieläkin pahempaa on luvassa, sillä mies myös laulaa niillä sielua kalvavan abismaalisilla ulinaäänillään. Itse laulut eivät sentään ole mitään hirveän huonoja, mutta korvat verta vuotamaan saava tulkinta tappaa senkin vähän hyvän tästä elokuvasta.

Puhutaanpa sitten elokuvan huumorista. Se on sanoinkuvaamatonta saastaa. Ei kun ihan oikeasti. Migreeni, vesikidutus ja sähköshokit ovat hauskempaa kuin Adam Sandlerin huumori tässä. Pesäpallomailan isku sukukalleuksille pistää naurattamaan herkemmin kuin mikään vitsin viritelmä koko elokuvassa. Tunsin kuolevani joka kerta kun Adam Sandler puhui peräreiästään, pissasta, kakasta, pippeleistä tai piereskelystä. Olen varmaan vähän tyhmä kun en ymmärrä miten narikkaan aivot pitäisi pistää, että tämä olisi oikeasti jotenkin hauskaa. Tästä nauttimiseksi varmaan vaaditaankin joku lobotomia, jos mahdollista jotain vieläkin rankempaa. Katatoninen tila ehkäpä? Aivokuolema? En ilkeäisi mennä näyttämään tätä edes teho-osaston vihanneksille.

Ainut varsinaisesti onnistunut puoli tässä elokuvassa on sulava ja maukas animaatio, joka toisaalta on jo liiankin hyvä tällaiseen roskaan. Kaiken järjen mukaan kakalla ja pissalla leikkivään kikkelikomediaan kuuluisi itsestään selvänä juttuna Fritz - kova kollin tai South Parkin kaltainen ilmaisuvoimaisempi suttuinen ja anarkistinen tyyli, mutta jostain kumman syystä tästä päätettiinkin tehdä viimeisen päälle Disney-leffa lauluineen päivineen. Nyt kun asiaa mietin, en edes keksi mitään järkevää syytä miksi tämä tarina edes piti tehdä animaationa, sillä tässä ei todellisuudessa hyödynnetä formaatin mahdollisuuksia mitenkään merkitsevästi. Täysin käsistä karannutta tuotesijoittelua ei lasketa.

Muistan nähneeni tämän ensimmäisen kerran melko tuoreeltaan lähemmäs viisitoista vuotta sitten jouluna televisiosta ja pidin tätä jo silloin täysin katselukelvottomana roskana. Mielipide ei ole kaikkien näiden vuosien varrella muuttunut tuumaakaan positiivisempaan suuntaan, päinvastoin. Eight Crazy Nights on karsea elokuva, taatusti yksi huonoimmista koskaan tehdyistä ja varmuudella huonoimmista koskaan näkemistäni jouluspesiaaleista. Tätä lähemmäs puhdasta kärsimystä ei jouluteemalla voi oikeasti enää päästä. Jos joulu tai juhannus tai mikä tahansa muu vuodenaika ja juhlapyhä ei jo valmiiksi ole mennyt tarpeeksi päin honkia, voi tunnelmaa aina latistaa vähän lisää vaikka katsomalla tämän elokuvan.

EIGHT CRAZY NIGHTS, USA 2002
Tuotanto: Adam Sandler, Allen Covert, Jack Giarraputo, Brooks Arthut
Ohjaus: Seth Kearsley
Käsikirjoitus: Adam Sandler, Allen Covert, Brooks Arthur, Brad Isaacs
Näyttelijät: Adam Sandler, Austin Stout, Jackie Sandler, Jon Lovitz, Kevin Nealon, Rob Schneider, Tyra Banks