The Tatami Galaxy (2010)

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että yksi nykyajan typerimmistä ja kyllästyttävimmistä ilmiöistä on jatkuva vanhan kierrätys remakejen ja reboottien muodossa; toisinaan tuntuu, ettei teattereihin nykyään muuta tulekaan kuin pelkkää samaa vanhaa uusissa kuorissa. Jopa anime on sortunut tähän samaan sudenkuoppaan; luin jostain, että nykyään uusista sarjoista ja elokuvistakin enemmän kuin kolmannes on pelkkää kierrätystä ja jatko-osien jatko-osia. Luovuus on nykymaailmassa kuollut.

Jos turhat jatko-osat ja remaket edustavat elokuvateollisuuden viimeistä tuomiota, Masaaki Yuasa on sitten tämän tarinan Jeesus. Tällä kaverilla ei ole mitään muuta tarjotakaan kuin loputonta luovaa anarkistista hulluttelua, vieläpä äärimmäisen maukasta sellaista. Tätä kaikkea ja enemmän on myös miehen kolmas, Tatami Galaxy -nimeä kantava televisiotuotanto, joka on paitsi yksi omintakeisimmista myös omasta mielestäni parhaista animesarjoista tällä vuosituhannella. Osu!

Tatami Galaxyssa ei oikeastaan ole ollenkaan perinteistä lineaarista juonta, vaan tämän tarinassa on jatkokehitelty vähän Päiväni murmelina -tyylistä ideaa, mutta yhden päivän sijaan tässä nimetön päähenkilö elää opiskeluvuotensa uudestaan ja uudestaan jakso kerrallaan 2-3 viimeistä lukuun ottamatta. Jokaisessa jaksossa nimetön päähenkilö tekee elämässään erilaisia valintoja, tutustuu erilaisiin ihmisiin ja lopulta ajautuu eri päätepisteeseen. Tietyt yksityiskohdat ja tilanteet toistuvat useammissa jaksoissa, mutta ne nähdään yleensä hyvinkin erilaisista vinkkeleistä, muodostaen sarjan edetessä hyvinkin rikkaan ja monipuolisen kuvan päähenkilön opiskelijaelämästä.

Tämän sarjan hahmoista ei voi kyllä muuta sanoa kuin, että ne ovat taatusti värikkäimpiä ja hauskimpia animepersoonallisuuksia miesmuistiin. Päähenkilö mm. liittyy sarjan aikana pyöräily- ja elokuvakerhoon sekä kiinalaisen ravintolan alakerrassa toimivaan salaseuraan, ryhtyy hikikomoriksi ja deittaa sarjan aikana useampaakin naista, joista yksi on ihmisen kokoinen nukke. Samassa huoneistossa päähenkilön kanssa asuu vanha viisas tietäjä Seitaro Higuchi, eli lungisti ottava isoleukainen kahdeksannen vuoden opiskelija, jonka kilpailijana tomii elokuvaklubin fetissejä harrastava puheenjohtaja Masaki Jogasaki, joka on myös edellä mainitun nuken ”rakastaja”. Päähenkilön elämän kiusanhenki ja ehkä lähin ystävä on puhuvalta sipulilta näyttävä Ozu, joka yleensä järjestää tarinan henkilöille pelkkiä ongelmia.

Tatami Galaxy on suunniteltu siten, että jokainen jakso näyttää ja kuulostaa täysin omanlaiseltaan kokonaisuudelta. Visuaalisessa mielessä Tatami Galaxya voisi kuvata vähintäänkin villin anarkistiseksi elämykseksi. Tässä sarjassa ei ole minkäänlaisia sääntöjä tai arkijärjen tylsiä rajoituksia vaan kaikenlainen hulluttelu ja tyylittely on vedetty joka jaksossa äärimmilleen. Perinteistä suurisilmäistä animetyyliä tässä ei oikeastaan nähdä juurikaan, mutta kaikkea mahdollista stopmotionista, abstraktista animaatiosta, oikeasta videokuvasta ja rotoskoopatusta animaatiosta lähtien sitten senkin edestä. Parhaimmillaan kaikkea kikkaa ja luovaa hulluttelua heitellään katsojan ihmeteltäväksi sellaiseen tahtiin, että kuva on pakko panna paussille pelkästään yksittäisten nopeiden otosten katsomista varten.

Pakkopausettaminen ei varsinaisesti jää pelkkien kuvien katseluun, sillä toisinaan tekstiä tulee niin paljon ja niin nopeasti, että pelkkä perillä pysyminen vaatii jo väkisin pysähtelyä. Tämäkin on tiettävästi yksi tyylikeino, jolla Yuasa on halunnut korostaa päähenkilön opiskelijaelämän hektisempää puolta. Tämä tehokeino on selvästi tarkoitettu kuultavaksi, mutta koska tätä ei ole taidettu koskaan dubata englanniksi, ei tätä voi lännessä täysin nauttia siten kuin se on tarkoitettu. Positiivisempana puolena tällaisia hypernopeita informaatiovyöryjäkään ei nähdä jokaisessa jaksossa, vaan sekin luonnollisesti vaihtelee rajusti episodista toiseen.

Henkilökohtaisesti arvostan lähtökohtaisesti erittäin korkealle kaikkea Masaaki Yuasan uniikkia tuotantoa. Kaikki mitä se mies koskettaa on jo lähtökohtaisesti elämää suurempaa taidetta. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että näin läpikotaisen villi, täysin kliseetön ja kaikkia mahdollisia omia sääntöjäänkin rikkova sarja tulee jakamaan mielipiteitä rankasti.
Perinteistä animehömppää tai helppoa kevyttä viihdettä kaipaavalle tämä sarja ei taatusti sovi alkuunkaan. Jos tätä kuitenkin alkaa katsomaan, kannattaa katsoa ihan loppuun asti ja mahdollisimman lyhyessä ajassa, sillä pienempiinkin alkupään yksityiskohtiin viitataan monesti myöhemmissä jaksoissa ja homman kokonaiskuva alkaa todenteolla hahmottua vasta loppua kohden.

Pakko tälle on viisi tähteä antaa. Joka muuta sanoo on väärässä. Osu!


Arvio: 5/5

YOJOUHAN SHINWA TAIKEI, 2010 Japani
Tuotanto: Fumie Takeuchi, Michiko Ozaki
Ohjaus: Masaaki Yuasa
Käsikirjoitus: Makoto Ueda
Näyttelijät: Akihiko Shimizu, Ako Mayama, Arise Satou, Atsushi Miyauchi, Hiroyuki Yoshino, Junichi Suwabe, Keiji Fujiwara, Maaya Sakamoto, Shintaro Asanuma, Yuki Kaida