Barneyn suuri seikkailu (1998)

Tähän on tultu. Kävelevältä munakoisolta näyttävä Barney-dinosaurus taitaa olla koko 90-luvun alun dinosaurushysterian pahamaineisimpia ja samalla omalla tavallaan legendaarisimpia ilmentymiä, jonka todennäköisesti tunnistaa ainakin ulkoisesti jokainen, vaikkei alkuperäistä jenkkityyliin keskittymisongelmaisille esikouluikäisillä suunnattua sarjaa olisikaan tullut nähtyä. Kyseinen sarjahan tunnetaan maailmalla ennen kaikkea äärimmäisestä naiiviudestaan ja suorastaan legendaariset mittasuhteet saavuttaneesta tyhmyydestään, joka saa Teletapitkin näyttämään melkoiselta älykköviihteeltä.

Mikäli hahmo tai alkuperäissarja ei itsessään ole tuttu, niin sitä todennäköisesti on joku Barneyn pohjalta syntyneistä loputtomista parodioista ja nettimeemeistä. Näille on omistettu ihan oma pitkä Wikipedia-artikkelikin. Tiesittekös esimerkiksi sellaisesta roolipelistä kuin The Jihad to Destroy Barney? Tai tiesittekös, että ”cute purple dinosaurista” saa laskettua Pedon luvun vaihtamalla ensin u:t latinalaisittain v:ksi, poistamalla sitten kirjaimet, jotka eivät edusta roomalaisia numeroita ja jäljelle jäävistä saadaan suoraan 666. Barney on antikristus.

En millään jaksa edelleenkään uskoa, että joku elokuvapomo oikeasti katsoi sitä alkuperäistä Barney-sarjaa selvin päin ja totesi hommassa olevan ainesta kokoillan elokuvaksi. Jotain miestä vahvempaa ainetta tai happoa täytyy olla verenkierrossa, että näkee tässä mitään kaupallista potentiaalia. Todellisuudessa kukaan ei oikeasti pitänyt koko sarjasta alunperinkään vaan se on valittu monesti kautta aikain huonoimpien televisiosarjojen joukkoon, IMDB:ssä sillä taitaa olla pistetytykset luokka 3.6. Guantanamossa käytetään tiettävästi Barneyta vankien kiduttamiseenkin. Kuvitelkaa Kellopeliappelsiini-tyyliin ukko päiväkausiksi pakkopaitaan katsomaan typerää jokeltelevaa munakoisoa. Kokemus on taatusti ikimuistoinen.

Mutta se elokuva. Barneyn suuri siekailu kertoo tarinan maaseudulle isovanhempien luokse kesäksi kuskatuista lapsista, jotka leikkivät aikansa Barneyn kanssa. Varsinainen tarina alkaa, kun avaruudesta tippuu sateenkaaren väreillä maalattu mysteerimuna, joka luonnollisesti eksyy väärille teille ja jota elokuvan ajan sitten jahdataan pitkin maaseutua. Jostain kumman syystä muna ei haihdu muiden putoavien kappaleiden tavoin kuumuuden ja kitkan vaikutuksesta atomeiksi vaan päätyy maan kamaralle kokonaisena. Vielä omituisempaa on, että se voi kuoriutua vain putoamispaikallaan. Ja ei, sateenkaarimunasta ei kuoriudu mitään homodinosauruksia. Itse toivoin sieltä tulevan facehuggerin, mutta en saanut edes sitä. Alien rules.

Eniten elokuvassa ihmetytti sen hämärä mielikuvitusteema. Barneyn itsensä mukaan mielikuvituksen voima tekee mistä tahansa mahdollista, hahmo itsekin on tarinassa mielikuvituksen luomus. Jos näin tosiaan on, mikseivät lapset vain käytä mielikuvitustaan ja ratkaise kaikkia ongelmiaan silmänräpäyksessä? Koko elokuvalla olisi helposti mittaa vain 10 minuuttia, jos hahmot eivät olisi niin pahuksen tyhmiä. Mutta tämä ei kuitenkaan ole ongelmista pienin, elokuvassa nimittäin on muitakin Barneyn kaltaisia tyhmiä dinosauruksia. Kuka hullu piripää on mennyt luomaan nämä hahmot ja miksi ihmiset suhtautuvat niihin niin kovin leppoisasti kuin dinosauruksia kävelisi kadulla vastaan päivittäin? Jos itse näkisin puhuvan dinosauruksen, varmaan ampuisin sen. Etenkin Barneyn.

Ei varmaan erikseen tarvitse sanoakaan, että tämä on vähintään yhtä tyhmä kuin se alkuperäinen televisiosarjakin. Itse asiassa tämä taitaa olla vielä vähän tyhmempi, tätä katsoessa varmaan tyhmeneekin vain entisestään. Alkuperäinen televisiosarja sentään yritti opettaa jotain, mutta tästä on poistettu sekin vähä sisältö täydellisesti. Jäljelle jää pelkkä löyhä juonenranka, läjä kamalia lauluja ja sitten äärimmäisen ärsyttävä Barney itse muine dinosauruskavereineen. Mistä tulikin mieleeni: tämän elokuvan budjetti on vanhassa rahassa melkein parikymmentä miljoonaa, mutta erikoistehosteet ovat vähintään yhtä huonot kuin siinä sarjassa, ehkä huonompiakin. Munakoiso dinosaurusystävineen on esimerkiksi täsmälleen sama joukko kumisiin dinosauruspukuihin sonnustautuneita ihmisiä kuin sarjassakin. Taivaasta putoava muna on niin huonosti editoitu, että se lentääkin selvästi seinän läpi. 20 million dollars in action, bitch.

Hyvät puolet tässä pystyykin sitten laskemaan ihan yhdellä kädellä. Ensinnäkin näyttely on etenkin lasten osalta karseaa. Aikuisten näyttelijät vetävät oikeasti ihan hyvin, mutta heitä nähdään tässä harmittavan vähän. Monissa kohdissa huomaa selvästi näyttelijän puhuneen alkuaan jotain muuta kieltä kuin englantia ja päälle on vain lätkäisty puiseva dubi. Yhdessä kohtaa pisti pakosti hymyilyttämään silmille hyppäävä räikeä jenkkityylinen pikaruokamainos. Voi vain kuvitella miten moni oikeasti menee Barney suuren seikkailun kaltaisen elokuvan inspiroimana mäkkäriin tai muuhun roskalaan syömään.

Suoraan ja kaunistelemattomasti sanottuna Barneyn suuri sikailu on täyttä kuraa, jopa huonompi kuin se kamala alkuperäinen sarja. Tämän elokuvan koko olemassaolo on täysi mysteeri. Minkälaisten aineiden vaikutuksen alainen pitää olla, että edes keksii tehdä jotain tällaista? Positiivisena puolena voi ainakin sanoa, että tämän pystyy katsomaan suht koht sujuvasti alusta armahtavaan loppuun ilman sen ihmeempiä pakkotaukoja tai inhoreaktioita, mutta en ole varma onko se tässä tapauksessa kauhean hyvä asia. Jos saan itse päättää, katsoisin mieluusti melkein mitä tahansa muuta kuin tätä.

Mikäli ihmetyttää, miksi päätin katsoa ja arvostella tämän elokuvan ylipäänsä niin syyhän on se, että Barneyn kertaalleen kuopatun sarjan on tarkoitus rebootata vielä tämän vuoden puolella!

”You Maniacs! You blew it up! Ah, damn you! God damn you all to hell!”

BARNEY'S GREAT ADVENTURE, USA 1998
Tuotanto: Sheryl Leach
Ohjaus: Steve Gorner
Käsikirjoitus: Dennis DeShazer, Kathy Parker, Sheryl Leach, Stephen White
Näyttelijät: Bob West, David Joyner, Diana Rice, George Hearn, Jeff Ayers, Jeff Brooks, Julie Johnson, Kyla Pratt, Patty Wirtz, Shirley Douglas, Trevor Morgan