Tiny Toons (1990)

Tulin jokin aika sitten siihen lopputulokseen, että Steven Spielberg on pahuksen kova jätkä. Sen lisäksi että mies on maailman menestyneimpiä eläviä elokuvaohjaajia, Spielberg on myös vanhojen piirrettyjen ystävä ja käytännössä koko 90-luvun animaation kultakausi oli Stevenin vuosikausien työn tulosta. Ensin Spielberg lyöttäytyi yhteen Don Bluthin kanssa 80-luvun alkupuolella, sitten mies alkoi suunnitella Roger Rabbittia Richard Williamsin kanssa. Don Bluthin lähdön jälkeen Steven perusti oman animaatiostudionsa Amblimationin, joka myöhemmin käytännössä fuusioitiin Spielbergin ja Jeffrey Katzenbergin perustaman DreamWorksin kanssa.

Ennen DreamWorksin perustamista Steven Spielberg lyöttäytyi nuoren studionsa ja ydintiiminsä kanssa Warner Brosin liigaan tuottamaan joukon ison studion parhaita perinteitä ja erityisesti klassisten Looney Tunes -lyhäreiden henkeä kunnioittavia piirrettyjä televisiosarjoja. Stevenin itsensä tuottamia sarjoja ovat Tiny Toonsin lisäksi ainakin Animaaniset, Freakazoid sekä Äly ja Väläys. Spielbergin muu tiimi oli tekemässä ainakin Batmaniä ja Teräsmiestä. Kaikki edelliset saivat kipinänsä tästä sarjasta.

Tiny Toons on Spielbergin ja muun tiimin rakkaudenosoitus vanhoille Looney Tunes -pätkille. Sarjan jaksot sijoittuvat Looney Tunes -hahmojen asuttamaan Acme Acresin kaupunkiin. Varsinaista yhtenäistä tarinaa ei sarjassa ole, vaan kukin jakso on omanlaisensa kokonaisuus lyhyitä sketsejä, joiden pääosassa ovat sarjaa varten kehitetyt uuden sukupolven piirretyt hahmot, joita klassiset Looney Tunes -hahmot kouluttavat genren saloihin. Sarjan lapsihahmot on suunniteltu jotakuinkin vastaamaan alkuperäisiä klassisia hahmoja pienin kosmeettisin eroavaisuuksin. Väiski Vemmelsäärtä vastaa tässä Veli ja Viivi Vemmelsääri, Repe Sorsaa Topi Sorsa (heh!), Putte Possua Helperi, etc.

Toisin kuin koko Tiny Toonsin yleisestä ”beibifikaatiosta” voisi päätellä, tämä sarja on kirjoitettu melkeinpä yhtä paljon aikuisille kuin lapsille. Steven Spielberg oli kuuleman mukaan tuottajana varsin avoin kirjoittajien aivoitusten suhteen ja koska mies itse oli jo tuohon aikaan iso kiho, eivät sensorit kovin mielellään alkaneet aukoa päätään. Käytännössä tämä tarkoittaa toisinaan varsin uhkarohkeasti lentäviä monimielisyyksiä sekä lähes jokaisessa jaksossa valtavaa määrää erilaisia viittauksia klassisiin elokuviin ja televisiosarjoihin. Oman osansa saavat ainakin Citizen Kane, Auringonlaskun katu, Maltan haukka, Ihmeellinen on elämä, Yöjuttu: 1. tuotantokausi, Hämärän rajamailla, Kauhua kryptasta sekä kaikki maailman ysärikotkotukset.

Parasta kuitenkin sarjassa on sen jatkuva kumarrus vanhojen Looney Tunes - ja Tex Avery -lyhäreiden suuntaan. Vähintään jokaisessa jaksossa tuntuu olevan viittauksia johonkin lyhäriin, hahmoon, yksittäiseen gagiin tai mihin tahansa yksityiskohtaan, joita vanhoissa klassikoissa vain on koskaan nähty. Yhdessä jaksossa vieraillaan Porky in Wackylandista tutussa surrealistisessa maailmassa, toisessa jaksossa kuullaan mm. Rhapsody Rabbitista tuttua Franz Lisztin Unkarilaista rapsodiaa, joka on eräänlainen animaation kulta-ajan epävirallinen tunnussävel. Tällaiset pienet yksityiskohdat yhdistettynä klassisille lyhäreille uskolliseen slapstick-huumoriin ja muuten vain älykkääseen käsikirjoitukseen tekevät tästä sarjasta ainakin omissa silmissäni poikkeuksellisen nautinnollisen.

Tasaisen laadukkaasta sarjasta on vaikeaa valita yksittäisiä suosikkijaksoja, mutta tässä muutaman suositus. Parhaimmillaan Tiny Toons on omasta mielestäni pitkissä erikoisjaksoissa, erityisesti jouluspesiaalissa sekä sarjan jälkeen tehdyssä Halloween Specialissa. ”Buster and Babs Go Hawaiian” on paitsi hieno jakso, myös poikkeuksellisesti kouluikäisten fanien kirjoittama. Vielä Looney Tunes -lyhäreitäkin kauemmas historiaan hapuileva haikeahko ”Fields of Honey” on ehdottomasti yksi parhaista jaksoista koko sarjassa, samoin Twilight Zonea parodioiva ”Acme Acres Zone” jatko-osineen. Aivan hillittömiä!

Jostain kumman syystä tämä sarja ei ainakaan meillä tunnu olevan ollenkaan niin kovassa huudossa kuin vaikka Jenkeissä. Ehkä suuri yleisö ei ole koskaan nähnyt Looney Tunes -pätkiä tai televisiosarjoja ja elokuvia, joita tässä parodioidaan ja joihin tässä viitataan jatkuvasti lähes joka jaksossa. Lisäksi turhankin lapsekkaat hahmot todennäköisesti hämäävät ihmisiä pitämään tätä jonain ihan tyhmänä pikkulasten sarjana. Suomalaisista dubbauksista muistan vain, että ne eivät olleet kauhean kaksisia toisin kuin alkuperäiset, jossa kuullaan itseään Mel Blancia.

Omalla kohdallani edellisestä katsomiskerrasta on jokusen kuukauden verran aikaa. Muistan uteliaisuuttani katsoneeni muutaman jakson yliopistolla tylsyyteeni kännykällä ja innostuneeni kovastikin, parhaimmillaan sai nauraa ääneen tämän ihme aivoituksille. Pienessä hetkessä tuli ahmittua koko sarja ja jatkettua vielä Animaanisiinkin, joka on ainakin omasta mielestäni vielä tätäkin parempi. Sääli ettei tällaiselle hyvin kirjoitetulle piirretylle taida kauheasti enää nykymaailmassa yleisöä löytyä vaan kansa ahmii ties mitä valmiiksi pureksittua höhhöä. Onneksi Steven Spielberg ilmoitti äskettäin palaavansa animaation pariin, joten toivoa paremmasta ainakin on olemassa.

TINY TOON ADVENTURES 1990, USA
Tuotanto: Steven Spielberg, Tom Ruegger, Sherri Stoner, Frank Marshall, Kathleen Kennedy
Ohjaus: Art Leonardi, Art Vitello, Byron Vaughns, Ken Boyer, Rich AronsKäsikirjoitus: Gordon Bressack, Jim Reardon, Nicholas Hollander, Paul Dini, Sherri Stoner, Tom Minton, Tom Ruegger
Näyttelijät: Charlie Adler,  MacNeilleCree Summer, Danny Cooksey, Don Messick, Frank Welker, Joe Alaskey, Maurice LaMarche, Tress MacNeille