Hymyilevä Mies (2016)

Ja niin siinä sitten kävi kuin kävikin, että vaatimaton odysseiani rappeutuneen kotimaisen elokuvataiteen ihmeelliseen maailmaan poikikin yllättäen myös tukun ihan oikeasti hyviä löytöjä ja positiivisia yllättäjiä. Yksi näistä on Juho Kuosmasen Hymyilevä mies, joka ehti viime ja tämän vuoden aikana voittamaan meillä ja muualla kriitikot puolelleen, putsaamaan palkinkopöydät toisensa jälkeen sekä pääsemään Suomen Oscar-ehdokkaaksikin, muttei lopulta harmittavasti edennyt varsinaiseen gaalaan asti. En oikeastaan välitä yhdestäkään edellisestä tuon taivaallista vaan katsoin tämän lähinnä lapsekkaasta uteliaisuudesta ja puhtaasta seikkailunhalusta.

Hymyilevä mies kertoo nyrkkeilylegenda Olli Mäen Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1962 Davey Moorea vastaan käydystä maailmanmestaruusottelusta sekä sitä edeltäneestä kahdesta viimeisestä viikosta. Varsinainen ottelu päättyi Mäen nopeaan tyrmäykseen toisessa erässä, mutta miehen sydän oli todellisuudessa jossain aivan muualla. Mäki kommentoi myöhemmin päivän olleen elämänsä onnellisin.

Hymyilevää miestä katsoessa tuli pakosti palattua mielessä aina ihka ensimmäiseen, päähenkilön esittelevän kohtauksen pariin. Alussa nähdään Jarkko Lahden joka solullaan esittämä Olli Mäki kotonaan Perhossa lasten ja läheisten kanssa tuttavan häissä. On sadepäivä. Uteliaat kylänmiehet kyselevät kiusaantuneelta Ollilta yksityiskohtia tulevasta matsista papin saarnatessa taustalla lähimmäisenrakkaudesta. Lopussa eräässä kohtauksessa tähän palataan vesisateen ja lasten muodossa, mutta ilman kotia, lähimmäisiä tai Raijaa, korostaen päähenkilön vieraassa maisemassa kokemaa ulkopuolisuutta ja sielun tyhjyyttä.

Elokuvan tarinan edetessä Eero Milonoffin moitteettomasti tulkitsema entinen euroopanmestari ja Mäkeä maailmanmestaruuteen luotsaava Elis Ask alkaa yhä enemmän dominoida jokaista kuvaa ja Olli Mäestä tulee pitkäksi aikaa oman tarinansa statisti. Kuvaavana yksityiskohtana Olli ja tyttöystävänsä Raija majoitetaankin Askin lasten makuuhuoneeseen. Osana otteluun valmistautumista Mäki päätyy monenkarvaisen julkisuusriepotuksen ja show-pyörittelyn keskelle, yleensä henkilökohtaisen elämän kustannuksella.

Koska kyseessä on kotimainen elokuva, tältä ei todellakaan kannata odottaa mitään räväkkää toimintaa, kikkaleikkauksia tai nyyhkymusiikeilla siloteltua melodraamaa suuren maailman malliin. Itse asiassa Hymyilevä mies on hyvinkin vähäeleinen - suorastaan kaurismäkeläinen - kuvaus vaatimattoman maanmies Olli Mäen nopean julkisuuden sekä hektisen kaupunkilaiselämäntavan tuomasta turhautumisesta ja syntyneistä rypyistä suhteessa tyttöystävään Raijaan. Kehässä elämän ja kuoleman ottelu loppuu nopeaan tappioon, mutta sen ulkopuolella Mäen tarina saa onnellisen päätöksensä.

Hymyilevä mies on elokuva, jollainen joku Love Records - Anna mulle Lovee tai Bodom voivat vain unelmoida olevansa. Tässä on kaikki tehty niin viimeisen päälle ja tyylillä, ettei tätä uskoisi herran vuonna 2016 tehdyksi kotimaiseksi elokuvaksi laisinkaan. Hieno lavastus ja puvustus yhdistettynä loistaviin näyttelijöihin ja erinomaiseen mustavalkokuvaukseen imevät jo ensimmäisestä kuvasta lähtien sisään menneeseen maailmaan eikä perinteisiä urheiluelokuvan kliseitä, hidastuksilla makustelua tai tuotesijoittelua vaivauduta viljelemään laisinkaan.

Vielä äskettäin olin valmis heittämään pyyhkeen kehään kotimaisen elokuvan suhteen, mutta toivoa ei nähtävästi vielä sittenkään ole täysin menetetty vaikka se jättimäisen sontavuoren alta kitsaasti tuntuukin paistavan. Nyt hymyilyttää minuakin.

HYMYILEVÄ MIES 2016, Suomi, Saksa, Ruotsi
Tuotanto:
Ohjaus: Juho Kuosmanen
Käsikirjoitus: Juho Kuosmanen
Näyttelijät: Eero Milonoff, Jarkko Lahti, Oona Airola