Janne Virtasen tulkitsema Veli-Matti työskentelee päivisin taksikuskina elättääkseen kaksi lastaan näiden äidin huidellessa milloin missäkin vieraiden miesten kanssa. Ennen pitkää seuraa kysymys Veli-Matin huoltajuudesta, työpaikka menee virheen vuoksi alta ja emäntäkin lähtee lopullisesti matkoihinsa. Seksuaalinen turhautuminen, työttömyys, ahdistus ja alkoholi painavat Veli-Matin arkea aina vain raskaammin. Kun ärsyttävä naapuri vielä avaa sopivassa tilanteessa päätään, on katastrofi valmis...
Muistan Valkoisen kaupungin ilmestymisen aikaan Aku Louhimiehellä olleen vielä Pahan maan peruilta hurja hypejuna päällä ja Valkoista kaupunkia ylistettiin sen vanavedessä suunnilleen parhaaksi elokuvaksi koskaan. Nykyään kaikki ylistys tuntuu vähän yliammutulta vaikkei tämä varsinaisesti huono olekaan. Kuvaus ja leikkaus ovat selvästi saaneet vaikutteita ranskalaisesta uudesta aallosta ja Martin Scorsesen Taksikuskiinkin viitataan jatkuvasti; kunnianhimoa Louhimiehellä on toisin sanoen ainakin selvästi riittänyt tässäkin.
Kuten jo Louhimiehen leffoissa on tavaksi muodostunut, tässäkin nähdään koko joukko äärimmäisen tyylikkäitä näyttelijäsuorituksia. Janne Virtanen on vähintään uskottava ahdistuneena ja nurkkaan ajettuna isänä, mutta shown varastaa tällä kertaa todenteolla Susanna Anteroinen kevytkenkäisenä ja häijynä äitinä, jolta ei ukolle sääliä heru sitten alkuunkaan. Tällä kertaa nimekkäät näyttelijätkään eivät Juha Veijosta lukuun ottamatta muutenkaan hypänneet silmille samalla tavoin kuin Pahassa maassa.
Oikeastaan Valkoisen kaupungin tyylikästä näyttelijätyöskentelyä katsoessa tuli pakosti miettineeksi sitä parin viikon takaista Louhimiehen metodien ympärillä vellonutta kohua. Aku Louhimies on erikoistunut tekemään elokuvia ahdistuneista ihmisistä ja ilmeisesti myös psyykkaa näyttelijänsä suuren maailman tyyliin mahdollisimman lähelle oikeaa tunnetilaa ja lopputuloksena miehen elokuvissa esiintyvät näyttelijät pokkaavat Jusseja kuin viimeistä päivää. Koko jupakka alkaa päivä päivältä näyttää aina vain entistä koomisemmalta ja väkisin väännetyltä sensaatiojutulta.
Olen joskus jostain lukenut Valkoisen kaupungin koostuvan oikeasti Louhimiehen Irtiottoja-sarjan elokuvaksi leikatusta juonikokonaisuudesta, joka kuvattiinkin valmiiksi jo kauan ennen Pahan maan julkaisua. En ole nähnyt kyseistä sarjaa enkä tiedä missä määrin kyse on samasta materiaalista, mutta tietynlainen puutteellisuus tästä kyllä selvästi huokuu. Tätä on kauhean vaikea selittää auki, mutta tästä näkee selvästi, että kyseessä on ollut osa jotain suurempaa kokonaisuutta joka on tästä jätetty pois.
Valkoinen kaupunki on taatusti masentavimpia ja ahdistavimpia leffoja joita meilläpäin on kuuna päivänä tehty - Pahan maan lisäksi, totta kai. Joku voisi kutsu tällaista kurjuuden maksimointia jo jonkinlaiseksi Louhimiehen uudeksi tavaramerkiksi, josta joko pitää paljon tai sitten ei ollenkaan. En tiedä nauttiiko sisäinen masokistini ahdistavien ja masentavien elokuvien katselusta vai onko surumielisissä tarinoissa vain jotain itseeni erityisen vetoavaa, mutta Valkoinen kaupunki jätti itselleni jälleen hyvän maun suuhun.
Aku Louhimies osaa hommansa.
Arvio: 4/5
VALKOINEN KAUPUNKI, 2006 Suomi
Tuotanto: Markus Selin
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Aku Louhimies, Mikko Kouki, Paavo Westerberg
Näyttelijät: Aada Hämes, Hannele Lauri, Janne Virtanen, Santeri Nuutinen, Susanna Anteroinen
Arvio: 4/5
VALKOINEN KAUPUNKI, 2006 Suomi
Tuotanto: Markus Selin
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Aku Louhimies, Mikko Kouki, Paavo Westerberg
Näyttelijät: Aada Hämes, Hannele Lauri, Janne Virtanen, Santeri Nuutinen, Susanna Anteroinen
