Kuutamolla (2002)

Pikainen katsaukseni Aku Louhimiehen, tuon naisia alistelevan salakavalan lurjuksen ja pahan pojan tuotantoon jatkuu. Miehen edellinen, Levottomat, ei oikein vakuuttanut jäykässä näyttelyssään ja sensaatiohakuisessa pippelinpyörittelyssään ainakaan allekirjoittanutta alkuunkaan. Ilmeisesti Louhimies otti itsekin hommasta opiksi, sillä tässä useimmat edellisen pahimmista kompastuskivistä on ainakin yritetty korjata ja silkan vaakamamboilun sijaan tässä on ihan oikea juoni ja dialogiakin.

Kuutamolla on tarina Iiriksestä, leffoja harrastavasta ja elämää suuremmasta rakkaudesta unelmoivasta naikkosesta, jonka arkinen elämä on kovin tylsä ja tympee. Ihmissuhteidenkin kanssa menee vähän niin ja näin, mutta mikään ei vain oikein tunnu miltään.

Hmmm.... deja vu?

Sitten Iiriksen elämään astuu Peter Franzenin esittämä elokuvaohjaaja Marko, joka tuntuisi juuri siltä oikealta. Homma ei oikein ota kuitenkaan onnistuakseen ja lopulta kaksikon tiet eroavat. Alkaa tapahtumaketju, jonka lomassa vähän itketään, huudetaan ja rakastutaankin - totta kai. Perusromanttista parisuhdedraamaa toisin sanoen tiedossa.

Viime viikkoina on kovasti kohistu ja pöhisty Aku Louhimiehen kovista otteista näyttelijöiden psyykkaamisen suhteen, mutta tätä katsellessa tuntui väkisin miehen metodien - mitä ne tässä tapauksessa sitten olivatkin - oikeasti tehonneen, sillä erinomaiset näyttelijäsuoritukset olivat ainakin omasta mielestäni parasta koko elokuvassa. Erityisesti Minna Haapkylän tapauksessa, jonka monotonista ja kuivaa näyttelyä en normaalisti voi sietää ollenkaan, mutta joka vetää tässä oikein mairean ja monipuolisen pääosaroolin.

Muutenkin kyseessä tuntuu olevan kaikin puolin sujuvasti kerrottu, kuvattu ja leikattu elokuva - mukavasti eteenpäin soljuva kokonaisuus. Kuutamolla arvosteluja lukiessa on monesti törmännyt hienompaankin analyysiin sen rakenteesta ja pienimmistäkin yksityiskohdista, mutta itse en tässä tapauksessa niistä perusta ollenkaan vaan katsoin tämän vaihteeksi vain kadunmiehen perspektiivistä.

Ainut todellinen kompastuskivi ainakin itselleni taitaa tällä kertaa olla elokuvan genre ja tyyli, jota en normaalisti seuraa ja josta en osaa nauttia ollenkaan. Parisuhdeasiat eivät henkilökohtaisesti kiinnosta hitustakaan ja melkein kaksi tuntia itkua, kiljumista ja melodraamaa sai jo ajatustasolla kylmän hien valumaan selkää pitkin. Ilman kunnollisia näyttelijäsuorituksia ja pätevää ohjausta tämä olisi voinutkin olla huomattavasti tuskallisempi kokemus.

Jos ei muuta niin on tämä ainakin miljardi biljardi kertaa Levottomia parempi.


Arvio: 3/5


KUUTAMOLLA, 2002 Suomi
Tuotanto: Jarkko Hentula, Marko Röhr, Ilkka Y.L. Matila
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Katja Kallio, Aku Louhimies
Näyttelijät: Anna-Leena Härkönen, Laura Malmivaara, Matti Ristinen, Minna Haapkylä, Peter Franzén, Pirkko Saisio