Paha maa (2005)

Päiväkausien tuskailun jälkeen löysin vihdoin ja viimein taas aikaa katsoa kotimaisen elokuvan taatun lurjuksen ja kohuohjaajan tuotoksia. Mitä kaukaisilta kouluvuosiltani vielä muistan, Paha maa oli aikoinaan valtava juttu ja tätä hehkutettiin jotakuinkin kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi samaan tapaan Tuntematon sotilas nykyään, Aku Louhimieskin suunnilleen hukutettiin erilaisiin palkintoihin.

Itse katsoin tämän viimeksi tuoreeltaan lähes tasan 13 vuotta sitten ja tykkäsin kovasti. Tällä kertaa mielenkiintoista olikin päästä tarkastelemaan tätä täysin tyhjin odotuksin ja ilman aiempaa hypeä, aikuisemmalla otteella ja ehkä vuosien varrella myös vähän viisastuneena. Vieläköhän tämän ote pitää?

Paha maa on pohjimmiltaan Louhimiehen näkemys Leo Tolstoin Väärennetystä korkolipukkeesta, mutta se on myös tutkielma nykysuomalaisesta ahdistuksesta ja henkisestä pahoinvoinnista. Useita ihmiskohtaloita käsittävä tapahtumaketju lähtee liikkeelle äidinkielenopettajan potkuista ja tämän pojan väärentämästä setelistä, joka edelleen päätyy panttilainaamon kautta Mikko Koukin esittämälle pikkugangsterille. Kukin panee pahan kiertämään edelleen ihmiseltä toiselle eikä yhdenkään tarinalla ole selkeää onnellista loppua.

Tätä katsoessa tuli pakosti vilkaistua ikivanhan julkaisun takakansitekstiä, jossa hempeillen puhutaan "toivosta" ja "rohkeudesta" sekä siitä miten "paha tulee kohdata hyvällä". Katin kontit! Paha maa on pohjimmiltaan karu ja lohduton kuvaus suomalaisen ihmisen henkisestä ahdingosta eikä lopussa pahalle ololle tule edes varsinaista yksiselitteistä loppuratkaisua vaan ahdistuksen ja pahan olon kierre jatkuu elokuvan jälkeenkin ns. loputtomasti. Tässä on aito pahan mielen elokuva.

Jos tästä jotain erillista toistuvaa teemaa nyt pitäisi väkisin kaivaa, niin raha, rikkinäiset perheet, epäonnistuneet ihmissuhteet, väkivalta ja alkoholi... niistä on perisuomalainen masennus ja synkkä mielenmaisema tehty! Jotain ihan muuta kuin Louhimiehen kahden edellisen elokuvan pippelinpyörittelyt ja löperöt parisuhdediibadaabat, eikö vaan?

Valitettavasti tästäkin tosin täytyy napsia muutama ikävämpi juttu ihan nyt vaikka tasapuolisuuden vuoksi. Kuvaus ja leikkaus ovat kautta linjan toimivaa jälkeä, käsikirjoitus on tiukkaa settiä ja näyttelijät jälleen käsittämättömän hyviä, mutta... itselleni isoin ongelma tässä oli jo aikanaan, että kaikki tämän keskeiset kasvot ovat jo ennestään tuttuja mainstream-näyttelijöitä ja julkkiksia, joiden esittämiin hahmoihin on turhan vaikea päästä sisään seiskalehdestä tutun naaman läpi. Ihanteellisempi vaihtoehto olisi ollut nostaa esiin tuntemattomampia tekijöitä tai suoraan amatöörinäyttelijöitä.

Vastaukseksi aiempaan mietelmääni: Aku Louhimiene Paha maa on ainakin omasta mielestäni kestänyt aikaa poikkeuksellisen hyvin. Elokuvan teemat ovat ajattomia ja ankea Suomi on pysynyt henkisesti yllättävänkin muuttumattomana viimeisen vuosikymmenen. Tähän päälle ensiluokkainen sekä äärimmäisen kunnianhimoinen toteutus ja kasassa on ehdottomasti uuden vuosituhannen parhaita kotimaisia sekä yksi Louhimiehen uran hienoimmista elokuvista.

Mikäli aihe kiinnostaa tai elokuvan tarina on muuten mieleen, Robert Bresson on ohjannut samaisesta Tolstoin novellista oman näkemyksensa nimellä Raha.


Arvio: 5/5


PAHA MAA, 2005 Suomi
Tuotanto: Markus Selin
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Aku Louhimies, Jari Rantala, Paavo Westerberg
Näyttelijät: Jasper Pääkkönen, Matleena Kuusniemi, Mikko Kouki, Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Pertti Sveholm, Petteri Summanen, Sulevi Peltola