Hiljaa virtaa Don (1930)

Vaikka neuvostoliittolainen kaunokirjallisuus ei kauhean tuttu juttu olisikaan, kilisyttänee Mihail Solohovin Hiljaa virtaa Don todennäköisesti kelloja useammassa kuin yhdessä kellotapulissa. Kyseessä on yksi harvoja kansainvälisen luokan neuvostoliittolaisia klassikoita, joka yhdessä parin muun merkkiteoksen kanssa toi Solohoville vuoden 1965 kirjallisuuden Nobelinkin.

Muistan lukeneeni aikoinaan lukiovuosinani koko Solohovin suomeksi käännetyn tuotannon, mutta itsekään en varsinaisesti muistanut Donin kasakoista kertovan tiiliskivijärkäleen olevan ainakin osittain julkaistu jo 20-luvulla. Tämä elokuva sattuu vielä olemaan ensimmäinen koskaan tehty filmatisointi kyseisestä opuksesta, joten nyt ollaan todella jännän äärellä.

Alkuperäiskirja kertoo pähkinänkuoressa Donin kasakoiden vaiheista ja sisäisestä draamasta Venäjän sisällissodassa, jossa nämä siis taistelevat valkoisten puolella bolshevikkejä vastaan. Elokuvaan on varsinaisesti valikoitunut vain tarinan kolmiodraamaa käsittelevä osuus sekä lopun lyhyt sotakohtaus.

Täytyy nyt jo näin alkajaisiksi murjaista, että vaikka kyseessä onkin neuvostoliittolainen mykkäelokuva sekä tunnetun kirjallisen klassikon filmatisointi, kyseessä ei todellakaan ole mikään kauhean ihmeellinen elokuvataiteellinen saavutus. Homma on nimittäin niin, että niinkin massiivista teosta kuin Hiljaa virtaa Don ei missään vaiheessa edes ajateltu filmatisoida kokonaisuudessaan ja tähän valikoitiin siksi vain pieni osa itse tarinaa. Ilmeisesti koko massiivisen eepoksen julkaisu oli tässä vaiheessa vielä jotakuinkin kesken, joten täydellistä versiota ei tähän aikaan vielä ollutkaan mahdollista tehdä.

Periaatteessa tässä onkin juuri kyse mitättömän pienestä ja irrallisesta osasta jotain paljon suurempaa, jota ei koskaan tehty ainakaan elokuvamuodossa loppuun asti. Hahmot ja näiden asuttama maailma jäävät tässä tyngässä pahasti hengettömiksi ja tarina kontekstittomaksi, joten tässä ei ole missään vaiheessa kunnollista tarttumapintaa nykyajan katsojille.

Mitä tulee tekniseen toteutukseen, kyseessä on pitkälti niitä sotakohtauksia ja muutamia nättejä luontokuvia lukuun ottamatta varsin keskinkertainen ilmestys, joka tuskin herättää kenessäkään sen suurempia tunteita suuntaan tai toiseen.

Oikeastaan edellinen tiivistääkin pitkälti koko elokuvan perimmäisen olemuksen: muutama hienon kohtauksen siloittelema unohdettava keskinkertaisuus, pelkkä hyvän tarinan raakile vailla sen suurempaa sielua. Onneksi neuvostoliitossakin ymmärrettiin yskä ja seuraavassa filmtaisoinnissa homma vietiin alusta loppuun asti ilman turhaa leikkelyä ja valikoimista. Vuoden 1957 Hiljaa virtaa Don taitaakin olla kaikista filmatisoinneista se definitiivisin.


Arvio: 2.5/5


TIKHII DON, 1930 Neuvostoliitto
Ohjaus: Ivan Pravov, Mikhail Provor, Olga Preobrazhenskaya
Käsikirjoitus: Ivan Pravov, Mikhail Provor, Mikhail Sholokhov, Olga Preobrazhenskaya
Näyttelijät: Aleksandr Gromov, Andrei Abrikosov, Emma Tsesarskaya, Georgi Kovrov, Nikolay Podgorny, Raisa Puzhnaya, Yelena Maksimova