Maksim Gorki oli 1900-luvun alkupuolen nimekkäimpiä venäläisiä kirjailijoita, realistisen romaanin jykevimpiä peruskiviä sekä vasemmistolainen köyhän kansan ja vanhan ajan vallankumouksellisten liikkeiden kuvaaja, joka nousi Lokakuun vallankumouksen jälkeen jonkinlaiseksi Neuvostoliiton kirjalliseksi kansallissankariksi. Stalinin noustua valtaan Gorki itse saatiinkin houkuteltua etelän lämmöstä takaisin Venäjälle organisoimaan ja rikastuttamaan muuttuneen maan kulttuuri- ja taide-elämää.
Neuvostoliiton kirjailijaliiton puheenjohtajaksi nimitetty Maksim Gorki kuoli lopulta virallisen tarinan mukaan kotonaan keuhkokuumeeseen vuonna 1936, mutta sittemmin on esitetty epäilyjä likaisesta pelistä. Suuren taiteilijan kunniaksi päätettiin tehdä varoja säästämättä kokonainen filmatisointien sarja Gorkin kuuluisasta omaelämäkerrallisesta trilogiasta, joka kattaa miehen kirjallisesta tuotannosta teokset Lapsuuteni, Maailmalla ja Nuoruuteni yliopistot.
Gorkin nuoruus sijoittuu tässä vaiheessa Aleksei Peshkovin nimellä tunnetun pojan lapsuuden päiviin ja aivan kirjailijan elämän alkutaipaleille. Aleksein vanhemmat ovat kuolleet tämän ollessa pieni. Elokuvan alusta Aleksei asuu isovanhempiensa luona ja työskentelee perheen omistamassa värjäämössä. Perheen pieni tulonlähde ei kuitenkaan kestä vaan Aleksei lähetetään lopulta etsimään töitä ja ansaitsemaan rahaa köyhille isovanhemmilleen.
Elokuvan varsinainen tarina ei ole kovinkaan monimutkainen, mutta tapa jolla se on kerrottu on henkeäsalpaavan kaunis. Gorkin maailmaa värittää oikea unohtumattomien ja rikkaiden persoonallisuuksien kirjo; yksikään elokuvan hahmoista ei tunnu missään kohtaa yksiulotteiselta tai epäuskottavalta. Tärkeimpiä ihmisiä Aleksein elämässä ovat luonnollisesti kylän pojat ja isovanhemmat, joista Alekseille kaikkein läheisin on tarinoita kertova isoäiti. Isoäidin ja Aleksein suhde on koko trilogian tärkeimpiä eteenpäin vieviä ja samalla koko Maksim Gorkin persoonan määrittäviä voimia. Tämä suhde on kuvattu harvinaisen kauniisti, samoin Aleksein ystävyys muiden poikien kanssa.
Mark Donskoin elokuvan visuaalisen kerronnan tyyliä ja tasoa on vaikea selittää sanoin auki, mutta yksinkertaisimmillaan sitä voisi kuvata hyvinkin runolliseksi. Jokainen kuva, jokainen leikkaus ja jokainen kameran hentoinenkin liike on täydellisyyteen asti suunniteltu ja loppuun asti hiottu kuten mestarityössä kuuluukin. Silmiinpistävintä puolena tässä onkin kaikenlaisen pienen kameraliikkeen runsaus: tyypilliseen 30-lukulaiseen tyyliin kamera pysyy paikallaan ja ihmiset heiluvat kuin teatterissa, mutta Donskoin käsittelyssä kamera kääntyilee ja liikkuu tilassa henkilöiden mukana täysin mutkattomasti – tekoaikaan nähden suorastaan vallankumouksellisen hienosti.
Täydellinen elokuva ei olisi olisi valmis ilman todella laadukasta näyttelijätyötä ja sitähän tässä riittää. Gorkia itseään esittävän Aleksei Liarskin suoritusta ei voi kuin ihailla – tarinan mukana vanheneva Liarski esittää nuorta Gorkia trilogian jokaisessa osassa. Isoäitiä esittävä Varvara Massalitinova on toinen täysosuma, nautin hänen työstään aivan erityisen paljon. Sitten on vielä erikseen mainittava Aleksein kotikylän poikalaumaa esittävä lapsinäyttelijäkatras. Kun Aleksei lopussa kulkee pellon poikki ja katoaa pikkuhiljaa kuvankauniiseen horisonttiin poikien huutaessa tälle hyvästejä, huomaa jo pienen kyynelenkin vierähtävän silmäkulmasta.
Tätä on elokuvataide kauneimmillaan.
Arvio: 5/5
DETSTVO GORKOGO, 1939 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mark Donskoi
Käsikirjoitus: Maksim Gorki, Mark Donskoi, Ilja Gruzdev
Näyttelijät: Aleksandr Zhukov, Aleksei Lyarsky, Daniil Sagal, Elizaveta Alekseeva, Mikhail Troyanovsky, Varvara Massalitinova, Vyacheslav Novikov
Arvio: 5/5
DETSTVO GORKOGO, 1939 Neuvostoliitto
Ohjaus: Mark Donskoi
Käsikirjoitus: Maksim Gorki, Mark Donskoi, Ilja Gruzdev
Näyttelijät: Aleksandr Zhukov, Aleksei Lyarsky, Daniil Sagal, Elizaveta Alekseeva, Mikhail Troyanovsky, Varvara Massalitinova, Vyacheslav Novikov
