Ben Hur (2003)

Pääsiäisen perinteet vaativat katsomaan vähintään kerran vuodessa munajuhlien aikaan jonkin Ben Hurin yllättävänkin harvoista filmatisoinneista. Edellisenä vuonna innostuin katsomaan peräti kaksi: sen klassisen mykän Ben-Hurin sekä sen kaoottisuuteensa huvittavasti plässähtäneen uusversion jolle nauravat harakatkin.

Tällä kertaa haaviin osui tällainen suoraan videolla julkaistu piirretty näkemys vuodelta 2003, jonka tarjoaa sama porukka, joka on tuottanut aiemmin mm. sellaisen Suomessakin julkaistun klassikon kuin Petteri Punakuono. Nyt puhutaan siis tosi laadusta, jou!

Elokuva alkaa 80-vuotiaan Charlton Hestonin juontamalla introlla, jossa vilisee solkenaan mm. sellaisia sanoja kuin "Jeesus", "Raamattu", "rukoileminen" ja "usko". Olkoon tämä viimeinen vihje itse leffan valitsemasta näkökulmasta tuttuun tarinaan. Joko pelottaa?

Varsinainen tarina alkaa mykän Ben-Hurin tapaan Jeesuksen syntymästä sekä jouluevankeliumin tapahtumista. Heti ensimmäisistä kuvista lähtien näkee selvästi, että animaatio on harvinaisen kökköä ja ääninäyttely luonnottoman kankeaa jälkeä - siis varsin normaalia suoraan videolla julkaistun animaation tasoa. Ensimmäisen kerran tätä katsoessa purskahdin nauramaan kun kuvaan astui stereotyyppiseltä isonenäiseltä juutalaiselta näyttävä ja kuulostava katala Herodes kuin suoraan jostain South Parkin juutalaisparodiasta.

Judah Ben Hurin itsensä tarina alkaa vasta noin vartin kohdalla. Tarina varmaan on jo ennestään tuttu: Judah Ben Hur on juutalainen ylimys, jonka roomalaiset erehdyksen seurauksena orjuuttavat ja joka lopulta nousee sortajiensa yläpuolelle, saa omaisuutensa takaisin sekä kostaa lopulta kilpailijalleen Messalalle.

Animoitu Benkku seuraa periaatteessa melko tarkkaan aiempien filmtaisointien juonta muutamin taiteellisin vapauksin. Tässä Ben Huria ei esimerkiksi aja eteenpäin viha ja kostonhimo vaan usko Jumalaan ja myöhemmin Jeesukseen. Lopussa Ben Hurista tulee myös yksi Jeesuksen opetuslapsista, joka vain sattui olemaan toisaalla raamatun keskeisimpien tapahtumien aikaan. Aivan viimeisissä kuvissa Benkku vielä pääsee saarnaamaan raamatun totuutta lapsille. Nokkelaa!

Jotenkin tämän elokuvan painotus tuntuu vain niin kauhean väärältä. Alkuperäisteoksen nimi oli kyllä "A Tale of the Christ", mutta kyseessä kuitenkin oli Judah Ben Hurin tarina ja miehen tiet vain ohimennen risteävät Jeesuksen kanssa. Tässä homma tuntuu lähteneen täydellisesti lapasesta ja joutavasta hihhuloinnista on tullut koko homman ydin. Lopputuote ei toimi sen enempää Ben Hurina kuin raamatullisena elokuvanakaan.

En ehkä olisi tekijöiden ratkaisusta niin kauhean harmistunut jos tämän rakenne olisi edes etäisesti kohdillaan ja ne kuuluisat taistelu- ja kilpa-ajokohtaukset olisi tehty kunnolla, mutta kun näin ei ole. Meritaistelu esimerkiksi on toteutettu niin kömpelöillä cgi-efekteillä etten muista vastaavaa nähneeni edes 90-luvun pioneerivuosina - sittenkin suuri osa kohtauksesta on peitetty savulla pelkästään sysiruman animaation peittämiseksi.

Kilpa-ajokohtaus on täysi vitsi. Näillä tekijöillä ei luonnollisesti ollut varaa tehdä tätäkään kunnolla vaan koko kohtaus kestää enintään minuutin ja sekin on tehty sellaisesta kulmasta ettei mitään ole varsinaisesti tarvinnut animoida niin kuin kuuluisi. Kaikista näkemistäni Ben Hureista tässä onkin ylivoimaisesti huonoin kliimaksi, jopa vuosien 2016 ja 1907 Benkkujen vastaavia kömpelömpi.

Varsin kornin ja epätasaisen elokuvan kruunaa päälle 80-vuotias ja selvästi väsähtäneeltä kuulostava Charlton Heston nuoren Judah Ben Hurin äänenä. Surullista että niinkin hieno ja nimekäs näyttelijä kuin Heston on mennyt työntämään näppinsä tällaiseen leffaan. Jos mikään muu tässä elokuvassa ei onnistu tunnelmaa lopullisesti latistamaan niin tämä nyt viimeistään.

Niin siinä sitten kävi ettei tästäkään saatu yhden tähden elokuvaa kummempaa onnistumista edes suoraan videolla julkaistujen halpojen animaatioiden mittapuulla. Kaikki tässä on tehty vähän miten sattuu: animaatio on kauttaaltaan kömpelä ö-tasoa, ääninäyttely on hengetöntä ja kankeaa kuin mikä, juoni on muutettu seikkailullisesta draamasta puhtaaksi jeesusteluksi sekä pääosassa kärisevä Charlton Heston onnistuu herättämään lähinnä myötähäpeää.

Tämä ei herätä huonoudessaan edes hilpeyttä sen enempää kuin raivoakaan vaan on alusta asti kovin lattea pannukakku, tyhjä ja tylsä räiskäle ettei tästä saa oikein mitään irti. En tullut uskoonkaan.

Petteri Punakuono on parempi.


Arvio: 1/5


BEN HUR, 2003 USA, Kanada
Tuotanto: William R. Kowalchuk, John Stronach
Ohjaus: William R. Kowalchuk
Käsikirjoitus: Abi Estrin Cunningham, Lew Wallace
Näyttelijät: Charlton Heston, Duncan Fraser, Gerard Plunkett, Kathleen Barr, Long John Baldry, Scott McNeil, Tabitha St. Germain, Willow Johnson