Tässä äskettäin läppärin kovalevyä siivotessa törmäsin kokonaiseen läjään ikivanhoja elokuva-arvosteluja, joita ei syystä tai toisesta ole tullut ainakaan toistaiseksi koskaan julkaistua. Tähän satapäiseen läjään hukkunutta materiaalia lukeutuu myös F. W. Murnaun koko säilyneen tuotannon katsaukset, jotka jäivät selittämättömästi uupumaan viimekertaisesta parin vuoden takaisesta saksalaismaratonista. Menneen ajan synnit taitaa olla parasta korjata hyvän sään aikana kun konekaan ei ole vielä sanonut itseään lopullisesti irti.
Der Gang in die Nacht eli Matka yöhön ei ole Murnaun ensimmäinen ohjaustyö, mutta se on meidän päiviimme asti säilyneistä kaikkein vanhin ja antaa ehkä vähän vihiä myös niiden kadonneiden teosten tyylistä ja tasosta. Kyse on tällä kertaa romanttisesta melodraamasta ja eräänlaisesta Auringonnousun epätäydellisestä prototyypistä, jossa lääkäri hylkää vaimonsa sensuellin kabareetanssijattaren vuoksi.
Tässä onkin taas sellainen teos, jota katsoessa kiinnittää pakosti jo ensimmäisistä kuvista lähtien huomiota tyylikkään pikkutarkkaan kuvaukseen, joka kykenee kertomaan tarinaa poikkeuksellisen tehokkaasti ilman turhia välitekstejä. Murnaun visuaalista tyyliä huomaa arvostavansa viimeistään puolivälin jälkeen kun kerrontaan otetaan luonnonvoimatkin mukaan erilaisissa henkilöhahmojen mielentilaa kuvaavissa luonto-otoksissa, kiihtyvässä aallokossa, nousevassa myrskyssä ym. Hienoa visuaalista kerronta kertakaikkiaan.
Näyttelijätyöskentely vaihtelee ylidramaattisen heilumisen ja hillitymmän välillä. Yksikään pääosanesittäjistä ei varsinaisesti ole huono, mutta sivuosassa synkistelevä Conrad Veidtonnistuu varastamaan kaiken huomion sokeana maalarina, joka saapuu leikkauttamaan silmänsä Olaf Fønssin esittämän tohtorin vastaanotolle. Tätä katsoessa kannattaa aivan erityisesti kiinnittää huomiota Veidtin poikkeuksellisen ilmaisuvoimaisiin käsiin, jotka eivät tunnu ainoassakaan kohtauksessa pysyvän aloillaan tai jäävän taustalle toimettomiksi.
Viime aikoina tarkastamilleni mykkäleffoille poikkeuksellisesti tässä oli myös erittäin tomiva musiikkiraita - joka siis todellisuudessa oli vain päälle lyöty sattumanvarainen pianolla soitettu klassinen sävellys 20-luvun alkupuolelta. Mieluummin tällaista kuuntelee elokuvansa taustalla kuin jotain viuhuna-, surina- ja pörinä-äänistä koottua kokeellista ujellusta, jota tunnutaan tunkevan nykyaikana joka pahuksen mykkäelokuvan taustalle.
Jos tässä nyt mielipiteensä lyhyesti lähtisi tiivistämään, niin kyseessä on erinomaisen hyvä, mutta vielä vähän turhan epätasainen varhaisteos tulevalta huippuohjaajalta. Käsikirjoituksen puolesta tässä on vielä vähän löysää, tunnelma poikkoilee parissa kohtaa vähän laidasta laitaan ja kaikki näyttelijät eivät joka käänteessä vakuuta, mutta ohjaajan nerous on selvästi havaittavissa jo tässä vaiheessa.
Murnaun elokuvia katsellessa ei tarvitse koskaan pettyä.
Arvio: 3.5/5
DER GANG IN DIE NACHT, 1921 Saksa
Tuotanto: Sascha Goron
Ohjaus: F.W. Murnau
Käsikirjoitus: Carl Mayer, Harriet Bloch
Näyttelijät: Clementine Plessner, Conrad Veidt, Erna Morena, Gudrun Bruun Stephensen, Olaf Fønss
Arvio: 3.5/5
DER GANG IN DIE NACHT, 1921 Saksa
Tuotanto: Sascha Goron
Ohjaus: F.W. Murnau
Käsikirjoitus: Carl Mayer, Harriet Bloch
Näyttelijät: Clementine Plessner, Conrad Veidt, Erna Morena, Gudrun Bruun Stephensen, Olaf Fønss
