Sitä varmaan luulisi, että Zvenigoran, Arsenalin ja Maan kaltaisen elokuvatrilogian jälkeen Aleksandr Dovzenko olisi jo asetettu jonkinlaisen Ukrainan kansallisohjaajan asemaan ja hukutettu maineeseen sekä kunniaan, mutta näinhän ei Stalinin rautaisella otteella hallitsemassa neuvostojen maassa suinkaan käynyt. Neuvostoliiton viranomaiset sen enempää kuin Stalinkaan eivät todellisuudessa pitäneet Dovzenkon elokuvista laisinkaan ja ilmaisivat vihastuksensa ahdistelemalla paitsi ohjaajaa itseään, myös tämän lähipiiriä ja perhettä, mikä ajoi miehen lopulta itsetuhoiseen masennukseen.
Tiettävästi Stalin ja kumppanit olivat 20-luvun lopulla erityisen hermostuneita ukrainalaisten mahdollisen kansannousun varalta ja Dovzenkon isänmaanrakkautta uhkuvat elokuvat nähtiin neuvostojohdolle vihamielisinä teoksina. Tämän elokuvan ilmestymisen aikoihin ja sen jälkeen Ukrainassa aloitettiin johtavien kommunistien toimesta holodomorina tunnettu miljoonia tappanut tahallisesti aiheutettu nälänhätä ja raakalaismainen kansanmurha.
Ivanissa on kyse ennen kaikkea Aleksandr Dovzenkon maineenpalautusyrityksestä neuvostokomissaarien silmissä. Elokuvan tarina on ohjaajalleen tyypillisesti kertomus perinteisestä ukrainalaisesta elämänmuodosta, jota viisivuotissuunnitelman mukainen suuri patohanke järkyttää juuriaan myöten. Elokuvan nimessäkin esiintyvä Ivan on maalaisnuorukainen, joka lähtee isänsä mukana työvoimaksi rakennustyömaalle. Toinen nimessä esiintyvä nuori Ivan kuolee tapaturmaisesti.
Ivan – kertomus kahdesta nuoresta miehestä on ennen kaikkea tarina henkisestä ja fyysisestä muodonmuutoksesta tavallisesta maalaisesta täysiveriseksi teollisuustyöläiseksi ja lopulta oikeaoppiseksi kommunistiksi. Elokuvan alussa nuori Ivan on vain kömpelö työmaan meluun ja teräsbetonihelvettiin hukkuva nuori, mutta ajan mittaan Ivan alkaa kehittää itseään ja aktivoitua. Elävän ja kuolleen Ivanin kohtalot yhdistyvät jälkimmäistä surevassa äidissä, josta tulee lopussa koko työläiskollektiivin yhteinen äitihahmo.
Juoneltaan ja perusteemaltaan Ivan kuulostaa taatusti melko mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa tämä on enimmäkseen kauhean ruma ja epämiellyttävä katsoa sekä kuunneella.Verrattuna esimerkiksi Dovzenkon Maahan – jota siis on luonnehdittu monesti yhdeksi maailman kauneimmista elokuvista – tämä on vain yhtä epämääräisten teollisuusäänten kakofoniaa ja harmaan teräsbetonin kaaosta. Tietysti tässä tavoiteltiin jotain Michelangelo Antonionin leffoista tuttua suttuista vieraantumiskokemusta ja Dziga Vertovin Entusiasmin tyylistä kuvastoa, mutta tämä on silti enimmäkseen kauhean ikävää seurattavaa.
Henkilökohtaisesti Ivan oli pienoinen pettymys kaikkiin tähän kohdistettuihin odotuksiin nähden. Selvästikään tätä ei ole tehty täysin vilpittömällä mielellä ja silkasta rakkaudesta elokuvantekoa kohtaan vaan parhaimmillaankin lähinnä nurkkaan ajettuna ja veitsi kurkulla. Tietty epämukavuus tästä huokuu siinä määrin, ettei tätä ole yhtä euforista katsoa kuin ohjaajan ainakin oletettavasti vilpittömämmällä mielellä ja suuremmalla sydämellä tuotettuja elokuvia.
Siltikin pienestä napinasta huolimatta voin syvällä kokemuksen rintaäänellä sanoa jo tässä vaiheessa, että heikompitasoistakin Dovzenkoa maailmasta toki löytyy.
Arvio: 3.5/5
IVAN, 1932 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Dovzenko
Käsikirjoitus: Aleksandr Dovzenko
Näyttelijät: Dmitri Golubinski, K. Bondarevski, Pjotr Masoha, Stepan Šagaida, Stepan Škurat
Arvio: 3.5/5
IVAN, 1932 Neuvostoliitto
Ohjaus: Aleksandr Dovzenko
Käsikirjoitus: Aleksandr Dovzenko
Näyttelijät: Dmitri Golubinski, K. Bondarevski, Pjotr Masoha, Stepan Šagaida, Stepan Škurat
