Tässä onkin taas elokuva, jonka katsomista olenkin vartonut jo pitemmän aikaa. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen täysiverinen neuvostoliittolainen äänielokuva sekä samalla ensimmäinen elokuva, jonka ohjaaja on voittanut elokuvafestivaalilla palkinnon parhaasta ohjauksesta. Passi elämään on samalla hyvin vaikutusvaltainen teos, jota on jäljitelty ja matkittu länsimaissa useamman kuin muutaman elokuvan edestä. Mutta niistä lisää myöhemmin.
Passi elämään on varsin arkkityyppinen nuorisoelokuva ja omalla omituisella tavallaan myös genrensä kantaisiä. Tarina kertoo ongelmanuorista ja katupojista, jotka lähetetään uudenlaiselle luottamusta ja kovaa työntekoa opettavalle työleirille, jossa näistä on tarkoitus kouluttaa tuottavia ja kunnollisia veronmaksajia. Perinteiseen kommarityyliin tässä siis vannotaan visusti silkkaan ympäristön vaikutuksen voimaan klassisen tabula rasa -ajattelun hengessä.
Saattaa tuntua vähän omituiselta neuvostoliittolaisesta elokuvasta puhuttaessa, mutta itselleni tuli lähes täydellisenä yllätyksenä että tässäkin on kyse lähinnä sikäläisestä propagandasta. Näihin päiviin asti elin nimittäin siinä uskossa, että kommunistit säästivät ainakin nuorisoa kuvaavat elokuvat kaikelta saarnalta, sillä lasten suussa paasaaminen ei ole enää uskottavaa. Saarnaavia lapsia tässä ei tosin kuulla - niiden sijaan kuullaan saarnaavia aikuisia!
Kuten tällaiselta lajissaan ensimmäiseltä elokuvalta varmaan voi olettaa, tästä puuttuu suunnilleen kaikki myöhemmät äänen sekä kuvan yhdistämisen innovaatiot ja se kuuluisa "äänikin" tarkoittaa tässä tapauksesesa käytännössä etäisesti ihmispuhetta muistuttavaa surinaa ja rätinää. Pitemmän päälle koko jutun primitiivisyys alkaa pakosti myös tuntua ikävästi takamuksessa - tällä nimittäin on mittaa lähes täydet kaksi tuntia.
Positiivisena puolena Passi elämään onnistuu kuitenkin kaikesta primitiivisyydestään huolimatta väistämään hienosti turmeltuneiden kapitalististen länsimaiden varhaisten äänituotosten pahimmat sudenkuopat panostamalla ainakin mykkäelokuvista tuttuun visuaalisempaan otteeseen ja jos ei muuta niin siltä kantilta tarina toimii suhteellisen hyvin sittäkin huolimatta ettei mihinkään parhaiden mykkävuosien räiskyvimpään menoon missään kohtaa varsinaisesti päästäkään.
Loppujen lopuksi en ainakaan itse menisi tätä luokittelemaan aivan neukkuleffojen terävimpään kärkeen kuuluviin tuotoksiin enkä tätä nyt suoranaisesti kenellekään ole erikseen suosittelemassakaan. Kuitenkin tämä kannattaa katsastaa erityisesti jos suunnitelmiin kuuluu Luis Buñuelin Los Olvidados - säälikää heitän tai vaikka minkä tahansa muun köyhiä katupoikia kuvaavien elokuvan perusteellisempi tarkastelu. Buñuelin elokuva aivan erityisesti on saanut tästä ilmiselviä vaikutteita lähes suoraan plagiointiin asti.
Arvio: 3/5
PUTYOVKA V ZHIZN, 1931 Neuvostoliitto
Ohjaus: Nikolai Ekk
Käsikirjoitus: Aleksandr Stolper, Nikolai Ekk, Osip Brik, Regina Yanushkevich
Näyttelijät: Aleksandr Novikov, Mariya Andropova, Mariya Gonfa, Mikhail Dzhagofarov, Mikhail Zharov, Nikolay Batalov, Vladimir Vesnovsky, Yvan Kyrlya
Arvio: 3/5
PUTYOVKA V ZHIZN, 1931 Neuvostoliitto
Ohjaus: Nikolai Ekk
Käsikirjoitus: Aleksandr Stolper, Nikolai Ekk, Osip Brik, Regina Yanushkevich
Näyttelijät: Aleksandr Novikov, Mariya Andropova, Mariya Gonfa, Mikhail Dzhagofarov, Mikhail Zharov, Nikolay Batalov, Vladimir Vesnovsky, Yvan Kyrlya
