Cat Soup (2001)

Aina välillä tulee vastaan aivot nyrjäyttävän mieletöntä ja originaalia animen taidetta, joka vääntää kaikilta kliseiseen hömppään tottuneilta markettianimen ystäviltä ajatuslihakset solmuun mennen tullen. Cat Soup on juurikin tällainen ihastuttavan vinksahtanut pieni taideteos. Ymmärtääkseni tämä lyhytelokuva perustuu löyhästi yhteen japanilaiseen kissa-aiheiseen sarjakuvaan ja siitä tehtyyn televisiosarjaan, joista harva meikäläinen on tuskin koskaan kuullut, joten se siitä.

Cat Soup on pohjimmiltaan surrealistinen elokuva, jossa ei ole oikeastaan ollenkaan dialogia eikä siinä turhaan selitellä tapahtumia missään kohtaa auki. Tekijät ilmeisesti olettavat katsojan tuntevan hahmot entuudestaan, joten senkään vertaa ei ole apuja tulossa. Vähä dialogi, jota tässä käydään nähdään lähinnä puhekuplina, kuvina ja elkeinä. Väitänkin, että tämän lyhärin katsomiseksi jonkinlaisen juonilyhennelmän lukeminen on täysin välttämätöntä.

Elokuvan tarina sijoittuu kuvitteelliseen kissojen asuttamaan Japaniin. Cat Soupin päähenkilö on poikakissa nimeltä Nyatta, jonka pikkusisko kuolee elokuvan alussa. Nyatta yrittää saada siskonsa sielun takaisin tuonpuoleiseen matkaavalta hengeltä ja onnistuu repimään sen kahtia. Pikkusisko palaa siten elävien kirjoihin, mutta aivokuolleena. Sisarukset päättävät lähteä kohti kuolleiden maata ja etsiä käsiinsä mystisen kukan, jolla pikkusiskon sielu jälleen korjaantuisi.

Pohjimmiltaan Cat Soup on kuin sekoitus jotain Andalusialaista koiraa, Lewis Carrollia ja jotain söpöä kissa-animea sillä erotuksella, että tässä suurin osa koko jutun tarinasta on puhdasta psykedeliaa ja pahuksenmoista symboliikkatykitykstä; varsinainen tarina on oikeasti melko toissijaisessa asemassa. En jaksa uskoa että tällaisessa elokuvassa on oikeasti yhtä ja oikeaa tulkintaa, mutta itse ymmärsin näkemäni jonkinlaisena salamyhkäisenä kertomuksena syntymästä, kuolemasta, seksuaalisuudesta ja syömisestä. Erilaisilla ruumiinnesteillä on perinteiseen tapaan tärkeä rooli, samoin vedellä, joka symboloi idässä yleensä feminiinisyyttä.

Suosikkiosuuteni koko elokuvasta oli sen jälkimmäinen puolikas, jossa kaikki eeppinen hulluttelu pääsee oikein kunnolla vauhtiin. Yhdessä vaiheessa Nyakoa jahtaa hiireksi pukeutunut ukkeli saksien kanssa, mikä toi mieleeni lähinnä kissojen steriloinnin. Erityisesti itseäni riemastutti lopun kuolleiden maailma, joka on kirjaimellisesti mekaanisten sieluttomien koneiden asuttama.

Cat Soup on riemastuttavan hämmentävä trippi, joka sopii kokea, jos tällaisista vähän hapokkaammista teoksista vain sattuu tykkäämään. Ei tämä nyt mikään Alejandro Jodorowskyn tai David Lynchin parhaiden tasolle yltävä teos ole, mutta ajaa kuitenkin nätisti asiansa. Pituuttahan tällä on vielä passelit puoli tuntia, joten mistään uuvuttavan pitkästä elokuvastakaan ei ole kyse.

Mutta mitä ihmettä on kissakeitto?


Arvio: 4/5

NEKOJIRU-SO, 2001 Japani
Tuotanto: Yuji Matsukura
Ohjaus: Tatsuo Sato
Käsikirjoitus: Tatsuo Sato, Masaaki Yuasa