Charlie Brewster on teini-ikäinen vanhoja kauhuelokuvia fanittava kaveri, joka huomaa uuden naapurin olevan naisia saalistava vampyyri. Luonnollisesti kukaan ei usko Charlieta vaan kaikki pitävät häntä omiin elokuvaympyröihinsä seonneena tapauksena. Charlie päättää hakea apua televisiosta tutulta vampyyrinmetsästäjältä ja entiseltä kauhuelokuvien tähdeltä Peter Vinceltiltä, joka hänkin pitää poikaa sekopäänä. Luonnollisesti naapurin vampyyri tietää Charlien tietävän…
Henkilökohtaisesti olen vielä sitä ikäluokkaa, jolla ei ollut nuoruudessaan mahdollisuutta katsella elokuvia internetistä ja videoiden saatavuuskin oli melko rajallista. Käytännössä ainoan mahdollisuuden katsella elokuvia aikuisten kyttäävien silmien ohi oli valvoa ja katsoa elokuvat televisiosta yön pimeydessä. Aina välillä televisiosta tuli viikoittain tiettyinä päivinä tiettyihin aikoihin klassisia kauhu- ja tieteiselokuvia jotka piti katsoa kaikki laadusta viis; sellaisina öinä ei paljoa nukuttu. Tällaisten sessioiden pohjalta tutuksi tuli ainakin Universalin ja Hammerin tuotanto sekä paljon muuta kivaa, kuten Zardoz.
Eipä siis liene kovin ihme että Fright Night tuntuu henkilökohtaisesti erittäin vetoavalta, suorastaan nostalgiselta elokuvalta. Minähän olin joskus kuin ilmetty Charlie Brewster! Niin taisi olla myös Fright Nightin ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastannut Tom Holland, niin paljon Fright Night sisältää erilaisia viittauksia vanhoihin klassikoihin. Tiettävästi Peter Vincentin on suora kopio Peter Cushingista ja hahmon nimi on väännös Cushingin sekä Vincent Pricen nimistä. Eikä siinä vielä kaikki, vampyyrinmetsästäjä käyttää oikeaoppisesti verenpunaista kravattia ja vaaleanruskeaa tweed-takkia! Elokuvan vampyyri itse on The Brides of Draculan ja Eroottisen painajaisen tapaan biseksuaali seksuaalinen saalistaja, joka nouseekin arkustaan kuin Nosferatussa. Luonnollisesti krusifiksi tehoaa vampyyriin vain jos sen heiluttelija uskoo, ihan kuin elokuvassa Dracula on noussut haudastaan, minkä lisäksi krusifiksin kosketus jättää vampyyriin polttomerkin ihan kuin Hammerin ensimmäisessä Draculassa. Vastaavia yksityiskohtia on koko elokuva täynnä, loput saatte löytää itse.
Mitä tulee juoneen, niin se ei ole oikeastaan kovinkaan monimutkainen tai millään muotoa överiksi vedetty, lähinnä sopivan yksinkertainen. Hahmoista luonnollisesti suosikkini on Roddy McDowallin pilke silmäkulmassa esittämä Peter Vincent, nykynuorisoa ja -maailmaa vierastava todellinen vanhan liiton mies. Tiettävästi hahmoa näyttelemään suunniteltiin Vincent Pricea, mutta tämä joutui heikohkon terveytensä vuoksi kieltäytymään roolista. William Ragsdalen Charlie Brewster ei oikeastaan yllä Peter Vincentin tasolle ollenkaan, vaan jää melko yksiulotteiseksi, mutta erittäin sympaattiseksi hahmoksi. Chris Sarandon guidomaisena hurmurivampyyrinä ei taasen ole ollenkaan huono näky. Näyttelijöistä ainut mielipiteitä jakava taitaa olla Charlien ylienergistä kaveria esittävä kimeä-ääninen Stephen Geoffreys, joka mielestäni pääsee varsinaisesti oikeuksiinsa vasta jälkimmäisellä puolikkaalla. Jos ohjauksesta ja kuvauksesta jotain sanoisi, niin erinomaista jälkeä mielestäni ovat kumpikin.
Fright Nightistä lienee turhaa puhua mainitsematta sen muikeita erikoistehosteita. Kyseessä oli nimittäin ensimmäinen yli miljoonan budjetin erikoistehosteilla komistettu vampyyrielokuva. Ja kun tässä tapauksessa erikoistehosteista puhutaan, ei todellakaan tarkoiteta mitään noloa cgi-höhää vaan aitoa ja parasta käytännön kasaritykitystä muodonmuutoskohtauksineen, sulamisefekteineen ja muine hienouksineen. Viimeinen puolituntinen mättö on upeaa viihdettä. Tiettävästi Fright Nightin erikoistehosteista vastasi Ghostbustersista tuttu tiimi, joka hyödynsi loppumittelössä Ghostbustersin kirjastokohtauksen aavetta varten tehtyä nukkea.
Lienee sanomattakin selvää, että Fright Night tuntuu kuin juuri minua varten tehdyltä design-tuotteelta. Ei tämä elokuva nyt mikään täydellinen ole, ei lähellekään, mutta se onnistuu kaikessa pikkutarkassa genretietoisuudessaan ja rehellisessä kasarihengessään kutkuttamaan henkilökohtaisia mielihyväkeskuksiani sellaisillakin tavoilla, joiden ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla edes mahdollista. Mitäpä muuta sitä elämässään nuori ihminen voisi piparin lisäksi kaivatakaan kuin mahdollisuutta päästä metsästämään vampyyrejä jonkun Peter Cushingin kanssa. Tosielämän Charlie Brewster suosittelee kaikille muille tosielämän Charlie Brewstereille. Nähdään vampyyrijahdissa!
Arvio: 5/5
Tuotanto: Herb Jaffe
Ohjaus: Tom
Holland
Käsikirjoitus: Tom
Holland
Näyttelijät: Amanda
Bearse, Chris Sarandon, Roddy McDowall, Stephen
Geoffreys, William Ragsdale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.