Napoleon (1927)

Harvoinpa pääsee toteamaan DVD-julkaisun olevan vuoden tai vuosikymmenen merkittävin ja tärkein elokuvatapahtuma, mutta Abel Gancen Napoleonin julkaisu on juurikin sitä. Tuntuu uskomattomalta pitää tätä julkaisua tälläkään hetkellä kädessä, vähän kuin koskettaisi Graalin maljaa. Itse olen odottanut tätä hetkeä vähintään parikymmentä vuotta, moni vieläkin kauemmin. Tämän julkaisun ei pitänyt koskaan tapahtua, mutta nyt se sitten kuitenkin tuli. Ihme on tapahtunut.

Napoleon kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan Napoleon Bonaparten tarinan lapsuudesta Italian sotaretkeen, kattaen karkeasti vuodet 1779 – 1797. Tässä elokuvassa ei siis nähdä vielä Austerlitziä, Waterloota, Venäjän sotaretkeä tai keisariutta vaan kyseessä oli alun perin kuusiosaiseksi suunnitellun, mutta lopulta realisoitumattoman elokuvasarjan avausosa, joka kuvaa paitsi päähenkilönsä vaiheita, myös samoihin aikoihin sijoittuvia Ranskan yhteiskunnan dramaattisia myllerryksiä vallankumouksesta suureen terroriin. Suuri osa elokuvan kohtauksista on kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla, suunniteltu historiallisesti mahdollisimman tarkasti ja elokuvan dialogi on pitkälti tarinan henkilöiden oikeasti lausumaa. Nuorta Napoleonia elokuvassa esittää Vladimir Roudenko ja aikuista Albert Dieudonné.

Napoleon on valtavan megalomaaninen elokuva. Tiettävästi kun ohjaajalle aikoinaan valkeni, ettei koko elokuvasarjaa ole mahdollista toteuttaa, hän päätti käyttää koko sarjan budjetin tämän yhden ainoan superelokuvan tekoon ja se näkyy kaikkialla. Napoleon ei tunnu eikä näytä hetkeäkään halvalta teatterilta vaan kaikenlaiset pienet yksityiskohdat puvustuksesta lähtien on viety äärimmäisyyksiin; voimakkaita vallankumouksen visioita, teräviä leikkauksia ja näyttäviä joukkokohtauksia elokuvassa piisaa todennäköisesti enemmän kuin missään muussa vastaavassa teoksessa koskaan. Taatusti koko elokuvan kuuluisin ja eeppisin kohtaus on lopun marssi Italiaan, jossa elokuva jakaantuu laajakuvaksi kolmelle valkokankaalle ja muuttuu myöhemmin valtavaksi trikoloriksi marseljeesin soidessa taustalla. Pelkästään alkuperäisellä ja definitiivisenä pidetyllä versiolla oli mittaa yli yhdeksän tuntia ja tällä viimeisimmällä restauroidulla versiolla melkein kuusi. Sekä alkuperäinen että restauroitu versio on vielä ollut tapana esittää kokonaisen sinfoniaorkesterin säestämänä.

Yksi Abel Gancen tavaramerkeistä on aina ollut kokeileva ja teknisesti äärimmäisen monipuolinen tyyli, eikä Napoleon tuota pettymystä tälläkään saralla. Joku viisaampi on joskus arvioinut, että Napoleon todennäköisesti sisältää kaikki mahdolliset kamera- ja leikkaustekniikat joita siihen asti ja pitkälti sen jälkeenkään on perustekniikka mahdollistanut, alkaen vaikkapa käsikameralla, kaikista mekaanisista ja liikkuvista välineistä sekä laukkaavan hevosen selästä kuvatuista kohtauksista. Nähdäänpä elokuvassa jopa pieni pätkä animaatiotakin kohtauksissa jotka kuvaavat Napoleonia suunnittelemassa strategiaansa. Tiettävästi osa elokuvasta oli kuvattu 3D:nä, mutta ohjaaja piti kohtauksia turhan irrallisina ja yleisöä häiritsevinä ja ne jäivät lopulta leikkauspöydälle. Peter von Bagh ei todellakaan liioitellut puhuessaan tämän elokuvan kohdalla ”visuaalisista orgioista”.

Tosielämässä suurelokuvan kohtalo on ollut vähintään yhtä kiinnostava kuin sen kuvaaman henkilön vastaava. Napoleon oli ilmestyessään valtaisia menestys ja ohjaajansa elokuvista suurin ja tunnetuin. Äänielokuvan tulon jälkeen Napoleon tekijöineen kuitenkin vaipui pikkuhiljaa unohduksiin ja alkuperäisnegatiivi kopioineen katosi tai tuhoutui joitain fragmentteja ja eripituisia pätkiä lukuun ottamatta. Yksi tällainen pätkä ajautui vuonna 1954 15-vuotiaan elokuvia harrastaneen Kevin Brownlowin käsiin ja se teki häneen välittömästi lähtemättömän vaikutuksen. Myöhemmin toimittajana ja elokuvahistorioitsijana hän sai mahdollisuuden haastatella elokuvan tekijöitä sekä tutustua heidän kauttaan tarkemmin jäljellä olevaan materiaaliin aihetta käsittelevää dokumenttielokuvaa tehdessään. Tätä dokumenttia kuvatessaan hän tuli löytäneeksi koko joukon kadonneita kohtauksia, jotka antoivat hänelle kipinän alkaa koota elokuvan fragmentteja ja entisöidä alkuperäinen teos takaisin koko loistoonsa.

Kevin Brownlowin entisöimää viisituntista Napoleonia alettiin esittää julkisesti 1979-1980 taitteessa eri elokuvafestivaaleilla sekä erikoisnäytöksissä mykkäelokuvien soundtrackeihin erikoistuneen Carl Davisin säestämänä. Restaurointityön tärkeänä rahoittajana toiminut ja alkuperäistä elokuvaa ihaillut Francis Ford Coppola oli tarinan mukaan hankkinut elokuvan oikeuden itselleen, leikannut elokuvasta oman näkemyksensä isänsä Carmine Coppolan säveltämällä soundtrackilla. Syy, miksi Brownlown virallista versiota ei ole ennen vuotta 2016 julkaistu johtunee ainakin osittain juuri Coppolan pyrkimyksestä estää kaikin mahdollisin tavoin muiden kuin oman versionsa julkaisu ja esittäminen. Itse muistan nähneeni Coppolan lyhennetyn version aikoja sitten, mutten muista siitä oikeastaan joitain avainkohtauksia lukuun ottamatta oikeastaan mitään, mutta Tykissä annoin sille ainakin viisi tähteä, joten mitenkään huonona sitäkään ei voi pitää. Tämä yli viisituntinen versio on kuitenkin mielestäni kahdesta saatavilla olevasta versiosta täydellisempi. Coppolan versiossa substanssi on periaatteessa pitkälti sama, mutta tunne ja henki on eri. En muista Coppolan versiota katsellessa kertaakaan liikuttuneeni tai kokeneeni vastaavia ahaa-elämyksiä kuin Brownlow-version kanssa. Joka tapauksessa Coppolan kiusanteko tuntuu uskomattoman typerältä ja inhottavalta, ja ainakin omissa silmissäni laskee miehen arvostusta huomattavasti.

Yksi koko entisöidyn elokuvan mahtavuuden avaintekijöistä on nimenomaan Carl Davisin valtavan upea soundtrack, joka yhdistää huomattavan paljon vaikutteita Napoleonin ajoilta. Napoleon Bonaparte eli samoihin aikoihin klassismin ja alkavan romantiikan aikoihin, ja soundtrackiin on luonnollisesti lainattu paljon aineksia Mozartilta, Haydniltä, Beethovenilta ja monelta muulta aikalaiselta, erityisesti Napoleonin itsensä suosikkisäveltäjältä Giovanni Paisiellolta. Elokuvan läpi toistuva ja eri tavoin varioitu tunnusmelodia itsessään on kehitetty korskikalaisen kansanlaulun pohjalta. Kokonaisuus on upeaa sekä kuulla että katsella ja se nousee kauas keskivertoelokuvan yläpuolelle, kauas aivottomien pieruelokuvien, pissakakkajurpoilujen ja adhd-rymistelyjen saavuttamattomiin, suurten mestariteosten ja maailman parhaiden elokuvien harvalukuiseen joukkoon.

Tähän loppuun voisi vielä mainita muutaman sanasen julkaisusta itsestään. Napoleon on nyt siis julkaistu sekä DVD:llä että bluray:llä, jaettuna joko neljälle tai kolmelle levylle. Lisämateriaalina julkaisussa on muutamankymmenen sivun vihkonen, jossa selitetään tarkemmin soundtrackin teosta sekä elokuvan historiasta lyhyesti. Elokuva itsessään on mahdollista katsoa kommenttiraidan kanssa ja viimeisellä levyllä on jo aiemmin mainittu Kevin Brownlowin dokumentti, jonka teko käynnisti koko teoksen restaurointityön. Kolmella levyllä on lisäksi mahdollista katsoa lopun upea triptyykkikohtaus siten kuin se alunperin on teattereissa katsottu eli kolmelta eri laitteelta, mikä on kyllä upea oivallus julkaisijalta. Ainut harmin aihe itselläni on ollut julkaisun karsea kartonkinen paketointi: kun avasin postista saamani paketin oli siitä turkasen kartonkihirviöstä jo kaikki kulmat rytyssä ja paketti itsessään ruttaantunut isomman lastin alla. Levyt eivät luonnollisesti ole mitenkään kiinni kotelossa, vaan pääsevät liikkumaan vapaasti ja yksi oli sujahtatanut kartonkihiviön väleihin siten, että sen irrottamisen seuraksena osa kotelosta repesi kokonaan ja levy oli täynnä väleissä ollutta liimaa, mikä sitten vielä osaltaan vaurioitti herkkää levyä ja aiheutti kuvan töksähtelyä. Eletään vuotta 2016 eikä ihmisille vieläkään ole valjennut, että tällaiset kartonkihökötykset ovat sielunvihollisen keksintöä ja ne pitäisi kieltää, etenkin kun tällainen julkaisu maksaa vähintään 3-5 kertaa enemmän kuin keskivertoelokuva jossain supermarketissa.

Napoleon on toisin sanoen mahtava historiallinen spektaakkeli, yksi parhaista ellei jopa paras alallaan ja yksi omista suosikkielokuvista koskaan. Se on niin hyvää tekoa, että kuvaavasti ainut negatiivinen asia jota siitä näin äkkiseltään pystyn keksimään on hirveä kartonkikatastrofi johon se on pakattu. Napoleon liikuttaa, naurattaa, ja hengästyttää eeppisyydellään ja energiallaan, muttei pitäkstytä kertaakaan. Se on yksinkertaisesti niin pahuksen hyvä elokuva.

Vink: Jos melkein 6 tuntia elokuvaa tuntuu ajatuksena mahdottomalta katsoa läpi, kannattaa se jakaa vaikka levyjen mukaan 3-4 osaan ja katsoa peräkkäisinä päivinä. Ei näin massiivista elokuvaa kannata yrittää yhteen putkeen katsoa.


Arvio: 5/5

NAPOLEON VU PAR ABEL GANCE, 1927 Ranska

Tuotanto: Abel Gance

Ohjaus: Abel Gance

Käsikirjoitus: Abel Gance

Näyttelijät: Albert Dieudonné, Abel Gance, Alexandre Koubitzky, Antonin Artaud, Edmond Van Daële, Vladimir Roudenko