Kaikenkarvainen Charlie 2 (1996)

Don Bluthin Kaikenkarvainen Charlie on pahuksen hyvä elokuva. Ilmestyessään se joutui pahasti Disneyn Pienen Merenneidon jalkoihin ja elokuva floppasi pahasti; sekä yleisö että kriitikot pitivät sitä sylkykuppinaan. Sitten tapahtui ihme. Kaikenkarvainen Charlie julkaistiin videokasetilla ja se rikkoi pienessä ajassa kaikki mahdolliset myyntiennätykset. Tempun kovuutta lisää edelleen, ettei elokuvaa oltu teatteriepäonnistumisen vuoksi julkaistu likimainkaan kaikkialla; Suomessa se sai ensi-iltansa vasta toukokuussa vuonna -96, useita kuukausia tämän jatko-osan ilmestymisen jälkeen.

Jatko-osasta puheen ollen. Ensimmäisen elokuvan ilmiömäisen menestyksen saattelemana MGM päätti tuottaa sille jatkoa ja sitä toteuttamaan kaavailtiin samaista Don Bluthin tiimiä, joka oli tehnyt myös ensimmäisen osan, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun Donin studio meni konkurssiin ja sen ydinryhmä siirtyi Foxin leipiin. Sen sijaan, että MGM olisi teetättänyt elokuvan perinteiseen tapaan jossain halvassa idän hikipajassa, päätettiin elokuva kuitenkin tehdä entisellä Bluth-Sullivanin studiolla pitkälti sen vanhojen työntekijöiden sekä ulkopuolisten animaattoreiden toimesta ennen koko firman lopullista alas ajamista. Sikäli kuin muistan, tämä oli teattereissa vielä ensimmäistäkin osaa suurempi floppi eikä videokasettien myynneistä tällä kertaa ollut elokuvaa pelastamaan.

Elokuvan varsinainen tarina menee pääpiirteittäin näin: Charlie sekä Carface kuolivat edellisessä elokuvassa sekä pääsivät kumpikin taivaaseen. Jatko-osan alussa Carface varastaa taivaasta Gabrielin torven, jonka haltija uskoakseni hallitsee taivaan portteja ja siten maailmaa. Charlie ja Itchy -joka on siis tällä kertaa myös kuollut- lähetetään aineettomina henkinä elävien maailmaan arvokasta torvea etsimään ennen sen joutumista vääriin käsiin. Maassa kaksikko törmää Carfaceen, jonka kumppani Red jakaa koirille maagiset kaulapannat, joiden ansiosta näistä tulee jälleen lihaa ja verta -vuorokaudeksi. Ensitöikseen Charlie yrittää iskeä narttukoira Sashaa, joka huolehtii tarinan pakollisesta orpolapsesta Davidista. Tehtävänsä sijaan Charlieta alkaa yhä enemmän kiinnostaa elävien maailman asiat, mikä on lopulta johtaa maailman tuhoon.

Tähän väliin on syytä mainita, ettei tämä elokuva muistuta tunnelmaltaan juurikaan ensimmäistä elokuvaa, eikä edes yritä toistaa ensimmäisen tarinaa ja temppuja. Kaikenkarvainen Charlie 2 on tyyliltään lähempänä jotain Disneyn Aladdinia kuin mitään Don Bluthin elokuvaa, mikä ei ehkä tässä tapauksessa ole huono asia ollenkaan, sillä itse olen aina liputtanut maltillisten muutosten ja uusien ideoiden perään pelkän vanhan toiston sijaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei koko elokuvassa oikeastaan kuole kukaan eikä se ole missään kohtaa surullinen tai edes kaunis. Oikea sana tässä kohtaa on viihdyttävä. Sitä tämä elokuva nimenomaan on.

Tarina itsessään on varsin peruskauraa, mutta toimivaa sellaista. Sankareilla on perustehtävä, joka menee mönkään ja välillä lempi leiskuu ja sitä rataa. Ensinnä jäi elokuvassa mietityttämään sen tapahtuma-aika, joka ensimmäisestä elokuvasta poiketen sijoittuu nykyaikaan ja San Franciscoon. En tiedä elokuvan sisäisestä logiikasta, mutta olen varma että sillä on tekemistä Alcatrazin vankilassa käytävän elämää suuremman loppukliimaksin kanssa. Löytyy elokuvasta tosin oikeita loogisiakin ongelmia sekä jatkuvuusvirheitä: Ensimmäisessä elokuvassa esimerkiksi koirat eivät osanneet puhua ihmisten kanssa, mutta tässä jatko-osassa Charlie ja Itchy osaavat, mutta muut eivät. Toinen lopussa tapahtuva kömmähdys, joka ainakin itseäni mietitytti jo lapsena oli, että eräässä kohdassa elokuva tuntuu unohtavan täydellisesti, että ainoastaan Charlie saa toisen kaulapannan ja Itchyn kuuluisi lopun elokuvaa olla pelkkä aineeton aave, vaikka näyttää tulleen Charlien tavoin jälleen elävien kirjoihin. Tämä on ehkä isoin looginen aukko koko elokuvassa.

Kaikenkarvainen Charlie 2 näyttää ja kuulostaa hyvin erilaiselta verrattuna ensimmäiseen elokuvaan. Koska animaattoreiden ylikeisari Don Bluth ei tällä kertaa ollut ruorissa, on animaation taso päässyt jonkin verran laskemaan, samoin kuin ensimmäisessä osassa ihastuttanut väritys, joka tällä kertaa on tehty Technicolorin sijaan tylsästi tietokoneella. Visuaalisesti hienointa antia koko elokuvassa on sen mielikuvitukselliset ja käsinmaalatut taustat, joita katselee itsessään jo mielellään.

Ääninäyttely on tässä elokuvassa lähes yhtä hyvää, ellei parempaakin jälkeä kuin alkuperäisessä. Tällä kertaa Vesa-Matti Loirin Charliena on korvannut Eero Saarinen, joka mielestäni sopii rooliin huomattavasti Veskua paremmin. Heikki Määttänen on jälleen oma erinomainen itsensä Itchynä ja Jarkko "Jafar" Rantanen on perinteiseen tapaan loistava Redinä. Englanninkielinen versio ei tällä kertaa vedä ollenkaan vertoja suomenkieliselle eikä etenkään Charlie Sheen pääosassa toimi tässä ollenkaan. Lauluista kaksi nousi mielestäni muiden yläpuolelle: Ensimmäinen "It's too heavenly here" sekä etenkin älytön tangon tahtiin jyräävä pahislaulu "It feels good to be bad", joka lauletaan suomeksi "Ilkeys mukavaa on".

Tähän asti tähtiä on kertynyt ehkä noin 2,5-3 edestä, mutta säästinkin tarkoituksella koko elokuvan parhaan, 1-1,5 lisätähden arvoisen palan viimeiseksi: Se pahuksen loppukliimaksi Alcatrazissa! Sen jälkeen kun Charlie saa toisen kaulapannan elokuva muuttuu täydellisesti ja alkaa käydä yhä vain eeppisemmäksi ja eeppisemmäksi. Lopun kliimaksissa on jo suorastaan apokalyptistä meininkiä taustakuoroineen päivineen. Sanoisin, että olen valmis antamaan melkein mitä tahansa tässä elokuvassa anteeksi pelkästään mahtavan loppumatsin takia. Itse asiassa olen sitä mieltä, että tämän elokuvan kliimaksi taitaa olla ensimmäisen osan kauneuden puuttumisesta huolimatta yksi tyylikkäimmistä näkemistäni missään animaatiossa koskaan, se on niin pahuksen hieno. Koko tuo loppu pelastaa mielestäni tämän elokuvan pelkältä keskinkertaisuudelta ja nostaa tähtisaldoa omalla kohdallani roimasti.

Kaikenkarvainen Charlie 2 ei ole mikään ensimmäisen osan toisinto eikä se edes yritä kilpailla paikasta auringossa Don Bluthin parhaimpien kanssa. Kuitenkin mitä tulee näiden animaatioiden jatko-osien keskimääräiseen tasoon, Kaikenkarvainen Charlie 2 on lajissaan valioyksilö ja todella positiivinen poikkeus, joka pesee lattiaa kaiken maailman Disney-jatkiksilla ja muilla vastaavilla kammotuksilla (katson sinuun NIMH 2). Ainut länsimainen jatko-osa, jonka näin suoralta kädeltä itse katson pistävän tätä paremmaksi on Bernard ja Bianca Australiassa, jolle annoin aiemmassa arvostelussani täydet viisi tähteä. Miksiköhän tämä elokuva mahtaa olla niin pahuksen aliarvostettu? Ei voi ymmärtää.


Arvio: 4/5

ALL DOGS GO TO HEAVEN 2, 1996 USA

Tuotanto: Jonathan Dem, Kelly Ward, Paul Sabella, Mark Young

Ohjaus: Larry Leker, Paul Sabella

Käsikirjoitus: Arne Olsen, Kelly Ward, Mark Young

Näyttelijät: Bebe Neuwirth, Charlie Sheen, Dan Castellaneta, Dom DeLuise, Ernest Borgnine, George Hearn, Hamilton Camp, Jim Cummings, Sheena Easton, Steve Mackall, Tony Jay, Wallace Shawn